Joillakin on karismaa, joillakin taas ei.
Peter Forsberg on urheilija ja ihminen, josta karismaa tihkuu läpi. Hän on jääkiekkoilija, joka ottaa välittömästi ajan ja paikan haltuun.
Forsberg on joskus ollut maailman paras jääkiekkoilija, mutta ei enää. Loukkaantumisten runtelema ruotsalaissuuruus on pystynyt viimeisen kauden kauden aikana pelaamaan vain kolme sarjaottelua MoDo:ssa ja yhden maaottelun Tshekkiä vastaan torstaina Linköpingissä.
Jos pidetään Mats Sundinia Suomen tappajana, samaan kategoriaan voidaan huoletta nostaa myös Forsberg. Kukapa ei muistaisi 5-5-tasoitusmaalia 2003 Suomen MM-kisoissa, kun Forsberg otti kiekon oman maalin takaa, pujotteli koko kentän läpi ja lirutti vanhanaikaisella kiekon ohi Pasi Nurmisen.
Forsberg on taas tutulla rikospaikalla, kun Ruotsi kohtaa lauantain päiväottelussa Venäjän. Sunnuntaina vuorossa on Suomi, ja jos Forsberg on lähelläkään huippukuntoaan, leijonien puolustuksella on edessään varsin hikinen iltapuhde.
Omasta mielestään
ei enää tähti
Areenan pukukopin käytävälle haastatteluun saapuva Forsberg on nöyrä, eikä pidä itseään Karjala-turnauksen suurimpana tähtenä.
"Pelejä on liian vähän alla, enkä esimerkiksi ole tyytyväinen omaan peliin torstaina Tshekkiä vastaan", Forsberg muistuttaa.
Forsbergin loisteliasta uraa on vuosi toisensa jälkeen vaivannut vammakierre. Kysymys kuuluu: kuinka loistavan uran hän olisi pystynyt luomaan Pohjois-Amerikassa, jos tilastoihin mahtuisi edes muutama täysi pelikausi.
Otteluita olisi yli tuhat ja tehopisteitä yli 1100 nykyisen 885 pisteen sijaan. Hänen sankarin sädekehänsä ei kimmellä aivan Mario Lemieux´n, Wayne Gretzkyn tai Gordie Howen tasolla, mutta mies voidaan vaivatta nostaa sellaisten NHL-legendojen kuin Steve Yzermanin ja Joe Sakicin joukkoon.
"Minulta kysytään jatkuvasti, milloin lopetan. Vastaus on, että en tiedä, mutta tämän viikonlopun jälkeen olen varmasti viisaampi. Teen päätöksen jatkanko vai en, mutta siitäkään en ole täysin varma", kroppaansa kuunteleva Forsberg vinkkaa.
Rakkaus lajiin
kantaa eteenpäin
Hän on voittanut jääkiekkoilijana oikeastaan kaiken mahdollisen, mutta energia jääkiekkoon yhä riittää.
"2001, kun voitimme seitsemännessä pelissä New Jerseyn Stanley cupin finaalissa, olin niin täynnä jääkiekkoa, ja jokainen ottelu oli kuin se olisi viimeiseni. Mutta kun pidin välivuoden, huomasin, kuinka paljon kaipasin jääkiekkoa. Vaikka viimeiset kuusi vuotta olleet vaikeita, tämä on sitä mitä rakastan. Tyydytys on aina valtava, kun pääsen jäälle", Forsberg avautuu.
Teemu Selänteelle Vancouverin olympiakiekko on kiihoke, joka on saanut hänet jatkamaan uraansa 39-vuotiaana. Forsbergilla ikävuosia on 36, mutta hän ei pidä ensi helmikuun turnausta minään unelmana.
"Pelaan nyt, koska rakastan jääkiekkoa. Haluan vain pelata", Forsberg alleviivaa.
Mies, joka pääsi postimerkkiin
Forsbergin vahvuuksia ovat henkinen kovuus, peliäly ja yleensäkin halu voittaa. Hän on kuin kotonaan kovissa paikoissa; hän osaa antaa millin tarkkoja syöttöjä, tehdä hienoja maaleja ja harhauttaa vastustaja niin, että tämän puolesta voi tuntea pientä myötähäpeää.
Forsberg oli 20-vuotias, kun nousi kiekkoilevan maailman parrasvaloihin Lillehammerin olympiajäällä. Nuori ruotsalainen ratkaisi olympiakullan finaalin rankkarikisassa, kun hän ujutti käsittämättömän komealla harhautuksella kiekon ohi Kanadan Corey Hirschin.
Ruotsin postilaitos painatti tilanteesta postimerkin, ja jostain syystä Hirsch paheksui tätä kunniaa...
Koska Forsbergin timanttinen ura on väkisinkin kääntymässä kohti lopullista auringonlaskua, hän saattaa hyvinkin esiintyä viimeistä kertaa kolmen kruunun velvoittamassa univormussa viikonloppuna Helsingissä.
Rahoille saa vastinetta. Sen voi taata jo nyt.
Mestari on vielä parrasvaloissa, mutta ei varmasti kauan.
