Hupisaarten puroille johdetaan nyt hallitusti vettä uudistuneen Lasaretinpadon kaksiosaisen putouksen avulla. Kahden vuoden takaisessa tarkastuksessa huonokuntoiseksi todettu Lasaretinväylän patoluukku purettiin pois viime syksynä, ja tilalle rakennettiin kiinteä patorakenne.
"Näyttävyyttä saatiin sillä, että nostimme vesiverhon putouskorkeutta niin korkealle, kuin se rakenteiden puolesta oli mahdollista. Ajattelimme, että tehdään jotain muuta, kuin että lorotetaan vain vettä padosta. Lasaretinhaaran vesiputous on kolmas lenkki ympäristöteosten sarjaan", sanoo johtaja Reino Aula Oulun Energiasta. Patohanke maksoi Oulun Energialle 250 000 euroa.
Lasaretinväylään eli Kallisen virtaan syöksyy vettä uudistuneen padon ylitse kuutiometrin virtaamana sekunnissa. Vesi pumpataan ylös muutaman kilowatin tehoisella sähköpumpulla. Leveydeltään pato on 10 metriä ja kokonaiskorkeudeltaan 11 metriä.
"Kymmenellä valospotilla valaistu seitsenmetrinen vesiverho on komea näky etenkin syyspimeillä", Aula kehuu. Hän sanoo, että tuoreen ympäristöteoksen epävirallinen nimi on Lasaretinputous.
Lasaretinväylän ympäristö kuuluu historiallisesti ja ympäristöllisesti Oulun arvokkaimpiin alueisiin. Hupisaarten kaupunginpuiston koilliskulman rakenteet ja rakennukset kertovat kaupungin teollisuus- ja palveluhistoriasta. Luukulla varustettu pato rakennettiin Lasaretinhaaraan vuonna 1940, väylän voimalaitos poistettiin käytöstä 1950-luvulla, ja sen jälkeen patoluukkua on käytetty veden juoksuttamiseen Hupisaarten puroihin.
"Kallisen virta on ollut oululaisen voiman ja teollisuuden lähtökohta. Virtaan laitettiin erilaista pyörivää esinettä antamaan sähköenergiaa sahoihin ja pajoihin. Kaikki teollinen toiminta 1 600-1 800-luvuilla toimi Kallisen virran ja sen sivupurojen ympärillä", sanoo johtaja Matti Anttonen Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskuksesta Oulun Lasaretista.
Hänen mielestään myös Kallisen virran ympäristö tulee putouksen myötä enemmän esille, ihmisten katsottavaksi.