Isien pitäisi viettää enemmän aikaa lastensa kanssa, sanoo kasvatustieteen professori Juha T. Hakala Jyväskylän yliopistosta. Mutta professori, mistä sitä aikaa liikenee?
"Itse koitan sinnikkäästi pysyä kahdeksan tunnin työajassa. En ehkä näin tehdessäni ole unelmien työntekijä, mutta olenpahan tutumpi lapsilleni", Hakala sanoo.
Kuulostaa siltä, että Hakala elää ihannemaailmassa eikä vuoden 2009 Suomessa. Hän myöntääkin, että työelämä vaatii yhä enemmän aikaa, eikä pidä kehitystä kovin hyvänä. Informaatiotulva alkaa olla ihmisaivoille liikaa, ja siksi moni on luhistumaisillaan.
Hakalan mukaan työ yliopistossa ei paljon eroa liike-elämän palvelusta. Tutkijoiden ja opettajien pitäisi kaiken muun ohella kirjoittaa artikkeleita arvostettuihin, kansainvälisiin tiedejulkaisuihin, jotta opinahjo menestyisi yliopistojen paremmuutta mittaavalla Shanghai-listalla. Käytännössä tämä pitäisi tehdä omalla ajalla.
"En usko, että niitä potkuja välttämättä tulisi, vaikka ylitöistä kieltäytyisi. Päinvastoin, pitkässä juoksussa meistä voisi tulla onnellisempia."
Kotona riittää kun on
Seuraavaksi Hakala sanoo, että lasten ja perheen kanssa vietettävän ajan pitäisi olla laadukasta. Hän kuitenkin vierastaa termiä laatuaika, koska se tuo mieleen onnellisuusoppaat tai tiukasti aikataulutetun, monipuolisen suorituksen.
"Lapselle riittää, että hänen kanssaan on", Hakala toteaa ja arvelee, että sama piisaisi myös puolisolle.
Juuri ilmestyneessä Isän kasvatusoppi -kirjassa seitsemän lapsen isä esittää pohdintojen lisäksi esimerkkejä oppitunneista, joita hän ja tuttavapiirin isät ovat saaneet.
Hän myös vertailee oman lapsuutensa tylsää ja virikkeetöntä kiireettömyyttä tämän päivän lapsen valmiiksi pureskeltuun, yltäkylläiseen ja suojelevaan maailmaan.
Tieteeseen viittaavasta nimestään huolimatta Hakalan kirja on helppolukuinen eikä moralisoiva. Sen jaksaa ja ehtii lukea illassa, jos lopettaa työt neljältä ja torjuu lapsen kielletyillä lauseilla: "Joo, kohta" tai "Isä ei nyt ehdi, kysy äidiltä."