Suomen kaksi uimahyppääjä eivät todellakaan ole kuin kaksi marjaa. Ujo Jukka Piekkanen jää väkisinkin kakkosviulistiksi, kun vieressä istuu valovoimainen Joona Puhakka.
Vaikka Piekkanen voitti Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen arvokisamitalin, EM-pronssin 1999, on vasta Puhakan menestys nostanut lajin profiilin ja kiinnostavuuden Suomessa ensimmäiseen kukoistukseensa.
22-vuotias Puhakka olisi täydellinen mannekiini mille tahansa lajille. Komea, fiksu, puhelias, alati hymyilevä ja hyväntuulinen Puhakka on jokaisen äidin unelmavävy. Ja taitavat poikamiehen hyppysuoritukset Ateenassa kiinnostaa aika tavalla myös naispuolisia katsojia.
Puhakan valmentaja Mark Bradshaw kertoo, että hänen suojattinsa on pystynyt hurmaamaan myös amerikkalaiset. Puhakka opiskelee Arizonan yliopistossa kauppatieteitä.
"Joona on erittäin suosittu ja tykätty persoona yliopistossamme. Ja yliopistomme on sentään kokoluokaltaan iso", Bradshaw kertoo.
Pelkkä filmaattisuus ei ole tehnyt Puhakasta valovoimaista ja suosittua.
Hän on todella hyvä uimahyppääjä - yksi maailman parhaista.
Ennätys
tavoitteena
Puhakka voitti keväänä Madridin EM-kisoissa kultaa metrin ponnahduslaudalta ja hopeaa kolmen metrin ponnahduslaudalta. Olympialaisissa hypätään vain kolmen metrin kilpailu.
"EM-kisoihin verrattuna olympialaisissa on mukana kovia nimiä Kiinasta, Yhdysvalloista, Australiasta ja Japanista. Myös venäläiset ovat eri miehiä kuin Madridissa. Täällä on kymmenen miestä, jotka voivat voittaa olympiakultaa", Puhakka laskee.
Suomalainen ei halua puhua suoraan mitalitavoitteista.
"Minulla on tavoitteena yltää yli 680 pisteen ennätykseni. Maailmancupissa olivat mukana kaikki olympialaisiin osallistuvat kaverit, ja olin tuollaisella tuloksella viides."
Uimahypyissä ei voi ottaa mitään kisavaihetta löysästi. Paikka 12 parhaan finaaliin irtoaa alkuerän ja välierän yhteistuloksella. Lopputulokset puolestaan määräytyvät välierän ja finaalin perusteella.
"Hyppyjeni vaikeusaste on kilpailukykyinen. Olympialaisissa on muutama kundi, jolla on vaikeusaste on vielä kovempi."
Tunne heti
pinnan alla
Tunne siitä, onko hyppy onnistunut vai epäonnistunut tulee heti, kun uimahyppääjä on osunut veteen ja sukeltanut pinnan alle.
"Siinä on saman tien jonkinnäköinen idea siitä, millainen hyppy oli", suomalaishyppääjä sanoo.
Vedestä ylös nousevaa hyppääjää voi kuitenkin odottaa yllätys: tuomarit ovat nähneet sen, mitä hyppääjä ei ole tunnistanut eli virheen.
"Hypyssä on saattanut olla pieniä teknisiä virheitä. Ikinä ei voi varmasti tietää, saako hyvät vai huonot pisteet."
Uimahypyn kantavia ideoita on juuri se, että tuomarit arvioivat hypyt omin silmin, eivätkä videoiden avulla. Uimahypyt on arvostelulaji, mutta ei negatiivisessa mielessä pahimmasta päästä.
"Jos kilpailijalla on nimeä, voivat tuomarit etukäteen odottaa tiettyä hyvää hyppyä. Täysin nimetön hyppääjä joutuu tekemään töitä enemmän pisteiden eteen, mutta kyllä tuomarit aika nopeasti oppivat tuntemaan kaikki kilpailijat. Mielestäni täysin nimetönkin hyppääjä voi aivan hyvin saada parhaat pisteet", Puhakka selvittää.
Uimahypyt on pelottava laji. Uimahalleissa on pilvin pimein hyppiviä nappuloita, mutta kilpailutasoinen hyppääminen saattaa olla pelottavaa. Milloin Joona Puhakka on edellisen kerran kokenut pelkoa?
"Viimeksi eilen harjoituksissa."
Pelko ei ole niinkään pelkoa fyysisestä kivusta - mahalleen tai selälleen laskeutumisesta.
"Se on pelkoa siitä, että menee hypyn aikana sekaisin suunnasta. Se on inhottava olo, kun ei tiedä miten päin on. Itse asiassa mahalleen veteen osuminen ei satu niin paljon kuin voisi kuvitella", Puhakka väittää.
Jos Joona Puhakka selviää finaaliin, hyppää hän olympialaisissa 17 kertaa. Niinä hetkinä se hymyilevä ja puhelias nuori mies on muualla, laudalla on vain suoritukseensa keskittyvä kilpailija.
"Laudalla en mieti yhtään mitään."