Dna:n käyttö lohen alkuperän ja liikkeiden selvittämisessä korvaa osittain kalojen perinteistä merkintää. Lohitutkija Eero Niemelän mukaan luonnon istuttama jälki antaa paljon kattavamman kuvan lohikannoista kuin ihmisen kiinnittämät perinteiset merkit.
"Perinteiset menetelmät ovat sikäli ongelmallisia, että merkkien palautusprosentti on aika huono. Tarvittaisiin suunnaton määrä poikasmerkintöjä, jotta päästäisiin edes lähelle vastaavaa tietoa kuin Dna-tutkimuksella. Geeniperimän selvittäminenkään ei tosin käy ihan samalla vauhdilla kuin amerikkalaisissa rikosfilmeissä", hän sanoo.
Dna:n selvittämiseen tarvitaan kalan kudosta, ja helpoin lähde on suomu. Geneetikoille riittää pari kolme suomua, joiden päältä irrotetaan kuivunut limakudos. Perimä kaivetaan siitä esiin. Geneettisiä tutkimuksia tekevät Turun yliopiston tiedelaboratorio ja Norjan merentutkimuslaitos.
Kolmen maan tutkimushanke on odottanut Venäjän osallistumista rahoitukseen EU:n naapuruus- ja kumppanuusohjelmien kautta. Tie näyttäisi nyt avautuvan, kun Venäjä on luvannut allekirjoittaa lähiaikoina rahoitussopimuksen.
Pohjatyö on kuitenkin aloitettu jo viime vuonna. Noin 30 kalastajaa on kerännyt Finnmarkin rannikolla näytteitä, joita on koossa noin 4?400.