Raskaan sarjan rauhanlähettiläs ja diplomaattinen ihmease kuuluvat suitsuttaviin ilmaisuihin, joita Keski-Euroopassa käytetään presidentti Martti Ahtisaaresta. Hänen ansioluettelonsa rauhantekijänä onkin harvinaislaatuinen. Nobelin rauhanpalkintoja on saatu paljon heiveröisemmin perustein.
Niukka ja tiukka neuvottelija Martti Ahtisaari sai Acehin veristä, 30 vuotta jatkunutta sisällissotaa lopettaessaan riidan osapuolilta lempinimen Ajatollah Ahtisaari. Tässä tapauksessa nimityksessä on vahva myönteinen lataus. Hän pyrki päämäärään, pysyvään rauhaan, sallimatta osapuolten eksyä vanhoihin, repiviin riitoihin. Tähdättiin tulevaisuuteen, johon eivät kuulu taistelut.
Toimittaja Katri Merikallion tuore kirja "Miten rauha tehdään, Ahtisaari ja Aceh" on oiva kertaus prosessista, jota monet ovat aiemmin yrittäneet viedä läpi -- ja epäonnistuneet. Presidentti Ahtisaaren johtamissa neuvotteluissa saavutettiin tulos runsas vuosi sitten. Eikä rauha ole murtunut, vaikka paikallisia kahakoita on koettu. Sekä Indonesian hallitus että Vapaa Aceh -liikkeessä toimineet tietävät muut vaihtoehdot Ahtisaaren johdolla neuvoteltua sopimusta huonommiksi.
Acehin rauhansopimuksen pitäisi jo riittää Nobelin rauhanpalkinnon perusteeksi, mutta Ahtisaarella on tältä vaikealta alalta aiempiakin saavutuksia niin, että hän oli virallisesti ehdolla palkinnon saajaksi jo 2000 ja 2001. Nyt on todella vaikeaa nähdä, kuka voisi olla henkilö, joka palkittaisiin hänen sijastaan.
Kansainvälisiin mainetekoihin Ahtisaari ylsi aiemmin itsenäistäessään YK:n edustajana Namibiaa, lopettaessaan Kosovon sotaa ja valvoessaan IRA:n aseiden luovutusta Pohjois-Irlannissa.
Uusin ja kaikkia entisiä koetuksia kiperämpi tehtävä on työn alla. Hän johtaa YK:n erityislähettiläänä Kosovon tulevaisuudesta käytäviä neuvotteluja. Osapuolten näkemykset vaikuttavat täysin lukkiintuneilta. Sopimukseen pyritään niin, että kontaktiryhmässä on mukana neljä YK:n turvallisuusneuvoston pysyvää jäsentä. Ilman turvallisuusneuvoston myötävaikutusta ei päästäkään ratkaisuun, mutta kokonaan toinen asia on, helpottaako sen jäsenten mukana olo sopimista.
Ahtisaari tiesi Kosovon neuvottelujen johtoon astuessaan, kuinka kiperä tehtävä on. Se voi olla jopa mahdoton. Hän ei kuitenkaan ole väistelijä eikä helppojen pisteiden poimija. Eräs saksalaislehti totesikin hänen olevan kaikkialla siellä, missä "täytyy poimia tuliset hiilet pois nuotiosta".
Vuoden eurooppalaiseksi diplomaatiksi viime joulukuussa European Voice -lehden lukijaäänestyksessä valittu Ahtisaari korostaa mielellään, että muun muassa rauhanneuvotteluissa oli mukana koko joukko muitakin samaan päämäärään pyrkiviä ihmisiä. Niin tietysti olikin. Kukaan ei pysty yksin kokoamaan laajaan ja monipolviseen sopimukseen liittyviä yksityiskohtia. Tarvitaan kuitenkin neuvottelujen johtaja, joka pystyy pitämään langat käsissään ja määrittelemään eri osapuolia tyydyttävät ehdot.
Ahtisaari on jo iässä, jossa moni haluaa levätä laakereillaan. Hänelläkin olisi siihen kaikki edellytykset. Hän olisi voinut asettua viisaita lausuntoja silloin tällöin antavan eläkeläisen asemaan jo Suomen presidentin virasta lähtiessään. Koko maailman rauhalle on onneksi, että hän on tehnyt itseään säästämättä töitä myös sen jälkeen.