Oulun MuusajuhlienJ. V. Snellman -kirjallisuusseminaarissa lauantaina pyrittiin tuomaan esille inhimillisiä puolia suomalaisen sivistyksen esitaistelijasta ja modernin yhteiskunnan kehittäjästä. Hän koki rakkauden tuskia ja naimahuolia siinä missä muutkin aikalaisensa.
Seminaarissa puhuneen Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentin Raimo Savolaisen mukaan kokovartalokuva Snellmanista tavallaan hävisi, kun hänet 175-vuotisjuhlien kunniaksi pilkottiin osiin. Syntyi erilaisia viipale-Snellmaneja
200-vuotiasta Snellmania (1806-1881) jälleen yhteen koottaessa esille nousee myös hänen roolinsa runoja kirjoittavana miehenä, aviopuolisona ja isänä.
Oulun Muusajuhlilla on kuluvana viikonvaihteena kuultu Snellmanin tuntemattomiksi jääneitä rakkausrunoja Kaj Chydeniuksen säveltäminä.
Vaimo ja perhe
kaiken perusta
Vaikka Snellmanin triviaalikouluvuodet Oulussa ovat paikallisesti kiintoisa tutkimuskohde, suurmiehemme ajattelun itsenäistyminen ja kehittyminen tapahtui vasta myöhemmin.
"Kirjoittamani elämäkerran punainen lanka on Snellmanin oma sivistymisprosessi, miten hän kokemuksiensa ja mietiskelyn kautta vapautui lapsuudenpiiristään, itsenäistyi ajattelussaan ja kehittyi osallistujaksi", Raimo Savolainen määrittelee.
"Kun halutaan etsiä Snellmanin elämästä se sivistyksen voima, joka hänet ajoi yhä uudelleen isänmaan palvelemiseen oman mukavuutensakin kustannuksella, vaimo ja perhe ovat hänen menestystarinansa yksi keskeinen perusta."
Ei mikään
naistenmies
Vaimon löytäminen ja perheen perustaminen ei Snellmanille suinkaan ollut helppoa. Rakkauden kohteita nuorella miehellä oli useita, mutta kun hän oli teräväkielinen eikä kovin komeakaan, menestystä naismaailmassa oli vaikea saavuttaa.
Jo ensirakkaus kesällä 1822 heti Oulun palon jälkeen kaatui salaliittoon. Kilpakosijat varastivat Snellmanin lemmekkäät kirjeet Anna Ahlalle ja levittivät huhuja kihlauksen purkautumisesta. Totuus tuli ilmi liian myöhään, kun Anna oli jo menossa naimisiin toisen miehen kanssa.
Myöhemmin Kuopiossa liki 40-vuotiaalle Snellmanille - rehtorille ja lehden kustantajalle - koittivat paljon otollisemmat ajat. Poikamiestä alkoivat tuolloin avioitumispaineet oikein toden teolla vaivata, sillä seurapiireissä yksin kulkeminen oli epämukavaa.
"Kuopion avioliittomarkkinoilla oli vapaana ainakin 12 säätyläisneitoa, jotka pitivät haaveilijoiden tulta yllä kainosti keimaillen, kuten hyvin kasvatettujen nuorten naisten kuului", laskee Raimo Savolainen.
Viimein löytyi
sopiva teinityttö
Snellman iski Kuopiossa silmänsä Johanna Lovisa Wennbergiin, 17-vuotiaaseen apteekkarin tyttäreen, joka soitti pianoa ja lauloi kauniisti.
Ensiksi Johanna antoi Snellmanille viattomuudessaan tylysti rukkaset. 39-vuotias mies toki ymmärsi ikäeron aiheuttamat komplikaatiot, mutta siitä huolimatta hän paljasti tunteensa tytölle lemmentuskissaan:
"Kaikki tai ei mitään! Mitä minä tahdon, ja mitä minä lupaan, sen ihana, rakas lapsi tietää. Rakkautta minä tahdon, rakkautta minä lupaan, lupaan vaikka se ohut rihma, johon toiveeni vielä ovat kiinnittyneet, katkeaisikin!"
Piiritys tuotti toivotun tuloksen. Nuori pari kihlautui heinäkuun lopulla 1845. Viralliset kuulutukset haettiin elokuussa, häät pidettiin marraskuussa. Snellman vaihtoi nyt tunnuslauseekseen "ei kirjoja, vaan lapsia".
Mielihyvä purkautui sarjaksi voitonriemuisia runoja, joista suurin osa julkaistiin runokirje Neckenissä: Yön ilo, Hän on tällainen, Hän on myös tällainen, Nuppu ja ruusu.
"Ajatukset kiteytyvät Johannan 20-vuotissyntymäpäivärunon viimeisessä säkeessä: ´Ja tunne, rakkaus yhteinen, luonasi kodin saa, se elävänä pitää sen, ikuista puolustaa´", täsmentää Raimo Savolainen.
Mutta myös arki tuli varsin nopeasti vastaan, koska Johanna oli aluksi sulkeutunut eivätkä yleiset asiat häntä juuri kiinnostaneet aviomiehen toivomalla tavalla.
Myöhemmin tilanne muuttui. Puolisoiden kirjeenvaihto Snellmanin matkojen aikana kehitti suhdetta ja muokkasi rakkauden arjen käytännön teoiksi, kun molemmat joutuivat tinkimään mukavuudestaan.
Runoista löytyvät
miehen kipupisteet
Snellmanien avioliitto, joka kesti 12 vuotta, päättyi 29-vuotiaan Johannan menehtymiseen seitsemännen lapsen lapsivuoteella 1857.
Filosofian professori Snellman, nyt viiden lapsen yksinhuoltaja, luennoi samoihin aikoihin Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa perheen asemasta valtion kehityksessä. Hän lähti siitä, että yhteiskunnan perusta on historiallisesti perhe ja vanhempainrakkaus.
Snellmanin kirjoittamat 50 runoa ovat Raimo Savolaisen mukaan merkittäviä dokumentteja muutenkin kuin taiteellisesti.
"Ne osoittavat ne kipupisteet, joista selviytymällä Snellman vahvistui sitkeästi pitämään vakaumuksestaan kiinni oman mukavuutensa kustannuksella. Niiden avulla hän todisti, että mies se on valtiomieskin, mutta ennen kaikkea sen, että valtiomieskin on ihminen."