Yksityismetsistä kartoitetut arvokkaat elinympäristöt ovat herättäneet metsäluonnon tutkijoiden kiinnostuksen. Kesäkuussa valmistuneessa kartoituksessa löytyi runsaat 96 000 metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää kohdetta.
"Tämä on valtavan suuri aineisto, jollaista ei ole koskaan aiemmin kerätty. On hyvin mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea tästä voi saada irti", sanoo dosentti Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta.
Kotiaho tutkii parhaillaan kartoituksen laatua ja luotettavuutta. "Aineistoa on ollut keräämässä monta metsäkeskusta ja paljon ihmisiä. Haluamme tietää ovatko menetelmät toistettavia." Tutkimuksen kannalta on tärkeää tietää, kuinka yhteismitallisia eri puolilla Suomea kerätyt tiedot ovat.
Laadunvarmennusta on vaatinut maa- ja metsätalousministeriö, ja sen on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä. Alueellisten metsäkeskusten suorittamissa kartoituksissa löytyneiden, metsälaissa määriteltyjen kohteiden yhteispinta-ala on noin 60 000 hehtaaria.
Kohteilta on mitattu muun muassa elävän ja kuolleen puuston määrä ja kartoittajan taitojen mukaan kohteilta on määritetty lajistoa.
Kartoituksen päätavoitteena oli selvittää metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt, kertoa niistä metsänomistajille ja estää niiden tahaton vaurioittaminen etenkin talvihakkuissa.
Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa työtä ei ehditty saada valmiiksi valtakunnallisen aikataulun mukaan. Lapissa kartoitus jatkuu vielä tämän vuoden ja Pohjois-Pohjanmaalla vuoden 2005 loppuun.
Tietosuoja
esteenä
Käytännön ongelmaksi kartoituksessa voi nousta se, että aineisto ei ole julkista. "Tutkijoilla on käytössään kuntatason yhteenvetotiedot", kertoo projektipäällikkö Klaus Yrjönen Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta. Yksittäistä paikkatietoa ei anneta metsänomistajien tietosuojaan vedoten.
"Tarkat tiedot ovat kuitenkin julkisia metsänomistajan luvalla", Yrjönen lisää. Metsänomistajat ovat saaneet kirjeitse tiedon kartoituksessa löytyneistä kohteista.
Yrjösen mukaan Tapiolla ei ole mitään tietojen luovuttamista vastaan. "Päinvastoin, me haluamme edistää talousmetsien luonnonhoitoa ja saamme todennettua tietoa kohteiden lajistosta ja merkityksestä."
"Monimuotoisuuden tutkimusohjelmassa on muutamia hankkeita, joissa tutkitaan pienialaisten suojelukohteita ja niiden lajistoa", kertoo ohjelman projektipäällikkö Antti Otsamo maa- ja metsätalousministeriöstä kartoituksen hyödyntämismahdollisuuksista. Kotiahon tavoin Otsamokin pitää kartoituksessa kertynyttä aineistoa tutkimuksellisesti lupaavana.
Otsamo arvioi, ettei tietojen saannin riippumista metsänomistajien luvista voida pitää ongelmana, vaikka tietääkin löytyvän metsänomistajia, jotka eivät pidä tutkijoiden liikkumisesta maillaan.
"Yleinen käsitys on, että kartoituksesta pystytään jatkamaan tutkimuksen tiellä", Otsamo sanoo, mutta lisää, että toki Kotiahonkin tutkimuksen valmistumista odotetaan kiinnostuksella.
Aineistoon voisi lisätä vastaavat kohteet myös valtion metsistä. Metsähallitus on kartoittanut valtion maiden kohteet pääosin alue-ekologisten suunnitelmien laadinnan yhteydessä.
