Vanhan Limingan puutaloidylli saa syyspäivän kirpeessä yhtäkkiä aivan uudet kasvot. Päiväkävely näyttelijän ja buto-tanssijan Liana Potilan kanssa avaa silmät tarkastelemaan ympäröivää aivan erityisellä intensiteetillä.
Potila on tuore liminkalainen. Hän muutti kuntaan viime kesänä Etelä-Suomesta yhdessä Limingan taidekoulussa sarjakuvaa opettavan miehensä kanssa.
Taiteilijan ajatukset ja katsantokanta herkistää aistit. Melkein kuin vahingossa alitajunta lipuu tavoittelemaan buto-kokemusta.
Mitä buto on, muuta kuin Japanissa toisen maailmansodan jälkeen postmodernismin pakoteillä syntynyt tanssia lähenevä fyysisen ilmaisun keino?
Potila taittaa oksan talveen kumartavasta koivusta ja vertaa vitsan tiehyissä virtaavaa elämää buton olemukseen.
"Buto on kaikkialla. Katso vaikka tuota kuusenrunkoa. Siinä näkyy luonnon raakuus ja kauneus, ja tätä kiehtovan piilevää tavoittaakseen on tanssijan mentävä niin pitkälle kuin mahdollista."
Buto-tanssija on yhtä ympäristönsä kanssa. Ilmaisua voimauttaa kaikki ympäröivä - miljöö, valo ja materiaalit. Kaikki elementit elävät itsenään ja avautuvat tanssijalle mahdollisuutena.
"Tanssi on pienten asioiden maksimointia kauneudessaan ja rumuudessaan. Tässä on koko ajan hukassa ja etsimässä jotain", Potila herkistää.
vereslihalla
Buton hiljaista matkaa voi symboloida vaikkapa japanilaisesta no-teatterista periytyvä äärimmäistä hitautta tavoitteleva suri achi -kävely.
"Kuvittele vesikulho pään päälle, anna ihopoimujen avautua silmiksi, jotka näkevät kaikkialle. Kehon sisälmykset surisevat täynnä ampiaisia. Paino kaartuu veitsenterien lailla jalan ulkosyrjille. Painonsiirtoa tukee voimakas kahdensuuntainen veto navasta selkärangan läpi eteen ja taakse."
Ensi katsomalta ei tunnu tapahtuvan mitään, mutta hetken päästä keho vaikuttaa suorastaan räjähtävän. Joka ikinen solu täyttyy liikkeestä ja kehon uumenissa virtaavat nesteetkin tulevat tarkoituksellisiksi.
sormien läpi
Täytyy haastaa itsensä katsomaan. Hidas ja paikoitellen ääriasentoihin pysäytetty keho tuntuu olevan täynnä elämää ja liikettä. Jokin muu liikuttaa, mielikuvatko?
Kokemus on kiehtova ja vaarallisen voimakas.
Tällä tyylillä päiväkävely maalaismaisemassa muuttuisi herkästi päivien mittaiseksi kävelyksi mielenmaisemassa.
Butossa on samaa paradoksaalisuutta kuin klovneriassa. Tragikoomisuus, lapsenomaisuus ja haavoittuvuus ovat ilmaisun sytykkeitä, jotka kääntyvät hiljaa vahvuudeksi. Valkoiseksi kalkituissa kasvoissa ja vartalossa kehon ja ilmaisun näkymättömät alueet tulevat esiin.
Toisaalta maski peittää itse yksilön ja paljastaa kasvot, jotka voivat yhtäkkiä kuulua kenelle tahansa.
samalla kun kätkee
- paljastaa
"Tunteet syntyvät siitä, että esiintyjä riisuu itsensä mahdollisimman paljaaksi, ja tämä vilpittömyys saa yleisössä aikaan saman reaktion."
Katsekontakti ei ole yhteyden saamiseksi merkityksellinen, vaan kanssakokijat haastetaan mukaan energian tasolla.
"Buto-tanssija on pikemminkin maisema kuin perinteisellä tanssiliikkeellä kommunikoiva treenattu objekti."
Buton liike saattaa näyttäytyä groteskina tai toisaalla toteutua pelkästään käsitteen tasolla, mielen liikkeenä. Potilan ajatusten väliriveiltä voi poimia lajille keskeisen pyrkimyksen: Vapauta mielen ja ruumiin estot, niin väylä kohti sisäsyntyistä liikettä avautuu.
Limingan jokivarsi lepää luonnon sylissä, ja tässä rauhallisessa miljöössä tuntuu oikeutetulta kuulla Potilan heijastavan butoa käsityöläisyyteen.
"Teosten työstötapa kunnioittaa käsityöläisyyttä monessa suhteessa. Buton estetiikassa näkyvät luonnonläheiset materiaalit ja värit sekä arjen kauneutta havitteleva inhimillisyys."
Itse tekemisen perustaidot myös saavutetaan usein kisälli-oppipoika -periaatteella. Varsinainen työskentely eli harjoittelu ja sitä ohjaava oma "sisäinen opettajuus" antavat suunnan tekemiselle.
jatkuvassa liikkeessä
Buto tulee todeksi aina oman itsen kautta. Siinä voi ilmaista myös minän epävarmoja puolia.
"Luo paineita kun pitää ymmärtää. Turvallisuushakuisuus johtaa alituiseen tarpeeseen kontrolloida, että pysyvä tai fiksattu ovat vasta jotain. Butossa ei ole koskaan valmis, sillä jo yksistään ruumiin alituinen metamorfoosi tekee uteliaaksi", Potila kiteyttää sekä korostaa keskeneräisyyden ja rosoisuuden olevan voimavara.
perillä on jo kuollut
Ensi vuoden syksyllä oululaiset saavat mahdollisuuden nähdä butoa paikalliskäsityönä. Tuolloin kantaesityksensä saa buto-tanssiteos Tyttö ammeessa, jonka Liana Potila tekee yhteistyössä tanssija Henna Hanhinevan, kuvanveistäjä Heidi Kestin ja kirjailija Essi Kummun kanssa.
Liana Potilan buto-tanssin kurssi 14.-15.11. ja 21.-22.11. Kulttuuri-
pesulassa Oulussa kello 13-17.