Kokoomuksen puheenjohtajataiston tiimellyksessä viime keväänä kansanedustaja Kimmo Sasi kauppasi itseään kykypuolueen johtajaksi lupaamalla kokoomukselle sekä presidentin että pääministerin paikat. Puheenjohtajan paikan otti nuori Jyrki Katainen. Presidenttiehdokkaasta ei ole vielä tietoakaan.
Kesäkuusta asti puoluetta johtanut Jyrki Katainen on presidenttikuvion ulkopuolella. Katainen ei lähde ehdokkaaksi. Hän haluaa keskittyä johtamaan puoluetta uuteen nousuun. Presidenttiehdokkaaksi Katainen olisikin täysi untuvikko.
Viime presidentinvaalien alla silloin puoluetta johtanut valtiovarainministeri Sauli Niinistö valitsi vapauden ja kieltäytyi puolen vuoden kujanjuoksun jälkeen presidenttiehdokkuudesta. Luopuisiko Luxemburgiin Euroopan investointipankkiin varapääjohtajaksi lähtenyt Niinistö vapaudesta nyt? Ei ainakaan helpolla.
Näyttivät mielipidemittaukset nyt mitä tahansa, yksi asia on jo varma. Kokoomus asettaa seuraavissa vaaleissa oman presidenttiehdokkaan. Haikailu porvaripuolueiden yhteisestä presidenttiehdokkaasta loppui siihen, kun keskusta ilmoitti asettavansa oman ehdokkaan.
Niin tekee kokoomuskin. Puheenjohtaja Jyrki Katainen torjuu suoralta kädeltä sellaisen mahdollisuuden, että kokoomus marssisi yhdessä sosialidemokraattien kanssa Mäntyniemeen pyytämään presidentti Tarja Halosta toiselle kaudelle. SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluomahan ehti jo kosiskella porvaripuolueita, että mennään porukalla kukkapuskan kanssa Mäntyniemeen pyytämään supersuosittua presidenttiä jatkamaan.
Ei käy Kataiselle. Kokoomus pitää ensi vuoden syksyllä ylimääräisen puoluekokouksen, jossa presidenttiehdokas asetetaan. Samoin tekee keskusta, jonka presidenttiehdokkaaksi on kovaa kyytiä nousemassa puolueen puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen.
Keskustan johtajasta tuli yllättävän nopeasti suurta suosiota nauttiva pääministeri. Nyt Vanhanen kirii myös presidenttigallupeissa. Omat puhuvat hänestä jo selvänä presidenttiehdokkaana.
Viime sunnuntaina Helsingin Sanomissa julkaistun mielipidetiedustelun mukaan Vanhanen on jo kiilannut Niinistön ohi. Vanhanen sai 15 prosentin ja Niinistö 12 prosentin kannatuksen. Molemmat jäivät kauaksi Halonen luvuista. 59 prosentin kannatuksella valinta olisi selvä jo ensimmäisellä kierroksella.
Mielenkiintoisin tieto tutkimuksessa oli se, että suuri osa keskustan ja kokoomuksen kannattajista äänestäisi jo ensimmäisellä kierroksella Halosta. Molemmat porvaripuolueet hylkivät enemmän toisen porvaripuolueen ehdokasta kuin sosiaalidemokraatti-taustaista Halosta. Mahdollisella toisella kierroksella porvarit eivät löytäisi toisiaan, vaan kummankin puolueen kannattajista lipsuisi reilu kolmannes suoraan Halosen taakse.
Jos taas Vanhanen ja Niinistö olisivat vastakkain, Vanhanen päihittäisi Niinistön. Näin haaveet saada kokoomuksen ehdokas maan ykköspaikalle eivät ole hääppöiset.
Heti kunnallisvaalien jälkeen suurin oppositiopuolue aloittaa presidenttikysymyksellä pähkäilyn. Kolmesta suuresta kokoomus on ainoa, jolla ei ole itsestään selvää nimeä. Sauli Niinistöstä on muutenkin tullut puolueelle oljenkorsi, johon tartutaan miltei joka nimityskäänteessä. Viimeksi Niinistöä tarjottiin komisaariksi. Presidenttiehdokkaaksi häntä haikailee ylivoimainen enemmistö puolueväestä.
Kokoomuksen kannalta vuoden 2006 presidentinvaalit näyttävät sikälikin ongelmalliselta, että Niinistön suostuminen presidenttiehdokkaaksi on todella kyseenalaista. Ainakaan hän ei vastentahtoisesti ja vain pelkästä velvollisuuden tunnosta uhraudu, kuten keskustassa Vanhanen saattaa tehdä.
Viimeksi Niinistö piti omiaan ensin jännityksessä, kunnes kieltäytyi vetoamalla ennen muuta henkilökohtaisiin syihin: "Ei puolivallaton leskimies ole omiansa presidentin tehtäviin." Niinistö sanoi haluavansa säilyttää mahdollisuuden yksityiselämään. Hän ei myöskään pitänyt itseään oikean oikeantyyppisenä henkilönä presidentiksi eikä uskonut kannatuksensakaan riittävän presidentiksi asti. Vapaus kiehtoi enemmän.
Kieltäytymispuhe oli harkittu, tunteikas ja syvälle henkilökohtaisiin asioihin menevä. Perusteluja oli pakko uskoa. Niinistön hyvien tuntevien oli myös helppo uskoa niitä. Olisiko muka nyt tapahtunut jotain sellaista, että hän olisi muuttanut mielensä? Onhan Niinistö taas kihlauksen purkauduttua Tanja Karpelan kanssa puolivallaton leskimies.
Tästä huolimatta kokoomuksen johto ei ehdokkaita haarukoidessaan ohita kysymättä Niinistön nimeä. Todennäköisesti Niinistöltä kysytään presidenttiehdokkuudesta vielä senkin jälkeen, jos tai kun jonkinlainen kielteinen kanta Luxemburgista kuuluu.
Kokoomus joutuu ehdokasta etsiessään kartoittamaan tilanteen myös entisten vaikuttajiensa piiristä. Yhtään ex-nimeä ei tässä vaiheessa voi sulkea eikä suljeta automaattisesti pois. Kykypuolueen presidenttikykyä on etsittävä kuin neulaa heinäkasasta.
Vasta toisella kierroksella haarukoidaan päivänpolitiikassa vaikuttavien ja vaikuttaneiden ulkopuolelta. Heidänkin halukkuuttaan lähteä kehiin saattaa hillitä nyt toivottomalta tuntuva asetelma. Tosin vajaassa parissa vuodessa ehtii tapahtua muutosta myös Halosen suosiossa. Vaikka hänen etumatkansa on tällä hetkellä hurja, se kutistunee, kun kisa käynnistyy.
Politiikan ulkopuolelta tulevan ehdokkaan testi olisi aloitettava heti kunnallisvaalien jälkeen. Alkutalvesta nimen pitäisi jo näkyä gallupeissa. Jos kokoomus onnistuu löytämään ehdokkaan, jota markkinoina "tulevaisuuspresidenttinä", säilyttäjän sijasta uudistajana ja rohkeana keskustelun avaajana, ei asetelma ehkä ole toivoton kuin mitä nyt näyttää.
On vain yksi mutta. Mistä löytää tällainen henkilö ja saada hänet vielä suostumaan.