Kolumni

Onneksi meillä ei sentään ole mitään yl­lät­tä­vää tau­ti­epi­de­miaa

Ihan jännittää, miten tämän päivän sikainfluenssarokotus sujuu Oulussa uusin uljain järjestelyin.

Ihan jännittää, miten tämän päivän sikainfluenssarokotus sujuu Oulussa uusin uljain järjestelyin.

Edellislauantain vastaava operaatiohan tunnetusti epäonnistui karkeasti. Tuhannet riskiryhmiin kuuluvat ihmiset jonottivat ulkona viimassa tuntikausia ja lopuksi hölmistyneiden jonottajien edestä lyötiin ovet säppiin, kun kello löi kolme. Ja jos ei ollut jo mennessään sairas niin jonossa värjöttelyn jälkeen oli.

On ällistyttävää, että tällaista voi tapahtua tutkitusti maailman onnellisimmassa maassa, jossa ihmiset on opetettu luottamaan siihen, että viranomaiset ottavat huomioon kaikki mahdottomimmatkin kauhukuvat ja että kansalaisista pidetään aina hyvä huoli.

Miten tässä saattoi käydä näin, vaikka tavallinen tallaajakin näki sikainfluenssan tulon kuukausia ennen kuin se saavutti meidät täältä pohjolan perukoilta? Jotenkin kaaoksen vielä ymmärtäisi, jos tauti olisi pudonnut meteoriitin mukana keskelle kaupunkia, mutta ei nyt kun valmistautumisaikaa oli vaikka kuinka paljon.

Tiedotus on riittämätöntä ja sekavaa, rokotteita ei ole riittävästi, hoito-ohjeet ovat puutteelliset ja niitä muutellaan kaiken aikaa, ihmiset rähinöivät keskenään rokotejonoissa ja hoitohenkilökunta oli ainakin Oulussa jo muutaman rokotustunnin jälkeen ajettu suorituskykynsä äärirajoille. Kuinka valmiiksi uupunutta hoitohenkilökunta oli, kun tuollainen ponnistus vei heiltä kaikki voimat?

Kaikkein surullisinta on, että koko maata koskevien puutteellisen hoito-ohjeiden takia perusterve pikkutyttö menetti henkensä. Eikö hoito-ohjeisiinkin olisi pitänyt perehtyä etukäteen, kun tauti kuitenkin jylläsi useissa sivistysmaissa ennen kuin tuli meille? Eikö suomalainen terveydenhuolto ole kansainvälisesti verkottunut vai eikö vaan kehdattu ruveta vieraita kieliä puhumaan?

Oulun ja muidenkin kaupunkien sairaanhoidon ammattilaisilta puuttuu ammattitaito järjestää hallittuja massarokotuksia. Kun itse rokottaminen kestää muutamia sekunteja, mutta rokotettavan tietojen kirjaaminen minuuttikaupalla, tulee mieleen klassinen kysymys: "Onko kiire vai tehdäänkö tietokoneella?"

Moneen otteeseen on ihmetelty sitäkin, miksi Oulun massarokotuksia ei järjestetty keskitetysti vaikkapa Ouluhallissa, jolloin pula-aikaa muistuttavalta jonottamisen surkeudelta olisi vältytty.

Kaupungin terveysjohtaja Keijo Koski perusteli hallin kelvottomuutta sillä, että siellä on tarkoitukseen sopimattomat tietoliikenneyhteydet. Oulun tietotekniikan palvelujohtaja Ilkka Haataja puolestaan toteaa, että muutaman tunnin varoitusajalla halliin saadaan kymmeniä työasemia. Siihen Koski vastaa, että "tuotanto ei taivu tällä aikataululla paikkamuutoksiin". Eikö tämäkin olisi pitänyt valmistella jo kesällä, vaikka aurinko paistoikin lämpimästi?

On toki ymmärrettävää, että sairaanhoidon väki ei ole tottunut työskentelemään massatilaisuuksissa. Mutta sekin olisi pitänyt tajuta etukäteen. Tehtävään olisi pitänyt pyytää virka-apua esimerkiksi puolustusvoimilta, joilla tämä taito tunnetusti on. Voisi kuvitella, että sotilaat auttaisivat mielellään, kun heillä ei tällä hetkellä muitakaan kiireitä ole.

Voi vain arvailla millaisessa sekasorrossa olisimme, jos meitä olisi kohdannut jokin yllättävä ja vakava katastrofi.

***

Liikenteen vetoketjuperiaate ei ole sitä, että pyyhkäistään nokkelasti vasenta kaistaa oikean kaistan jonosta ohi ja kiilataan sitten kaistojen yhtyessä jonon sekaan. Se on etuilemista.