Parin viikon takainen uutinen kertoi hämmästyttävän tiedon Yhdysvaltojen avaruushallinnosta Nasasta: alkuperäinen filmidokumentti ihmisen ensimmäisistä askelista Kuussa on hukassa.
Muistattehan tuon mustavalkoisen kuvanauhan, jossa Neil Armstrong lausuu kypäränsä sisässä olevaan särisevään mikrofoniin kuolemattoman repliikkinsä: "Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri ihmiskunnalle..."
Jos filmi jäisikin kadoksiin, lohduttautua voi sillä, että kopioita ja kopion kopioita kyllä löytyy. Toinenkin seikka pienentää harmia: jonkun vuoden päästä liikkuvaa kuvaa kuussa pomppivista Maan asukkaista voidaan saada lisää ja vieläpä väreissä. Kuumatkoja nimittäin suunnitellaan monessa maassa nyt aivan vakavasti.
Totista toimeliaisuutta asiassa on Yhdysvalloissa, Kiinassa, Japanissa, Intiassa, Venäjällä, Euroopan maidenkin kesken. Edellisen kerran ihminen kävi Kuussa 1972. Seuraavakin kävijä tulee todennäköisesti Yhdysvalloista. Vuosi on näillä näkymin 2018, ja miehiä Kuuhun laskeutuisi neljä.
Nature-lehdessä Nasan edustaja sanoo, että ajan myötä Maan kiertolaiselle on määrä rakentaa sillanpää, joka mahdollistaa puolen vuoden oleskelut.
Yhdysvallat ei voi aikatauluaan paljoa venyttää, koska seuraavat maat jo hengittävät niskaan. Japanin avaruushallinnossa tavoite miehitetylle kuumatkalle on asetettu vuoteen 2020 ja Kiinassa vuoteen 2024. Yhdysvaltain kunnia tuskin antaa myöten päästää näitä kahta edelle.
Kun kuussa on jo kerran käyty ja kohtalainen kasa kivinäytteitä alas tuotu, peruskysymys kuuluu: miksi käyttää miljardeja miljardien perään moiseen toimintaan?
Tiedemiehet sanovat, että kuussa on yhä paljon tutkittavaa. Esimerkiksi sen maaperän kätkemistä luonnonrikkauksista halutaan tietää lisää. Niitä voitaisiin jossain vaiheessa jopa päästä hyödyntämään.
Ei se entinenkään syy avaruuskilpaan ole kadonnut. Nytkin kyse on myös suurten valtioiden ja niiden johtajien pakkomielteisestä tarpeesta jättää itsestään merkkejä historiaan. Esimerkiksi Kiinan köyhille maalaisille voisi maan avaruusohjelman rahoilla epäilemättä tarjota myös parempaa elämää, mutta onhan sentään tulevaisuudessa tiedossa sirkushuveja ja kansallisen ylpeyden aiheita: "Meidän miehemme Kuussa!"
Erityisen vastenmielisiä piirteitä liittyy kysymyksiin Kuun kaupallisesta hyödyntämisestä ja omistusoikeuksista sen alueisiin. Kaukonäköisimmät juristit ja liikemiehet ovat ainakin Yhdysvalloissa jo terhistäytyneet vaatien yksityisomaisuuden oikeutta myös Kuuhun. Toiset äänet jo varoittavat, että lähin taivaankappaleemme voi vielä joutua pidäkkeettömän hyväksikäytön kohteeksi ja kansainvälisten konfliktien aiheeksi.
Totta, tuo aika on vielä muutamien vuosikymmenten päässä. Kaiken voi toivoa menevän myös hyvin. Siksi Greenpeacenkaan ei vielä kannata harkita oman kuualuksen varustamista.