Anna Lindhin kuoleman
vuosipäivä 11.9.
Tarjahalosia ja mikahäkkisiä riittää, mutta hohdokkaat kaimat ovat harvassa.
Kolme vuotta sittenAnna Lindh oli Filippa K:n vaateosastolla, kun hän kuuli Anna Lindhin kuolleen Filippa K:n osastolla saamiinsa puukoniskuihin.
Edellinen Lindh tosin liikkui Oulun Stockmannilla, kun taas jälkimmäisen Annan kimppuun murhaaja oli käynyt Tukholman NK-tavaratalossa. Yhtäläisyyksiä oli silti riittämiin.
"Silloin vähän jysähti: hyi kauhia! Me molemmat oltiin vielä liikkeellä lounasaikaan", Lindh, 53, värisee.
Ruotsin edesmenneen ulkoministerin oululaiskaiman piti alkaa totutella nimensä taivasteluun. Viimeisimmästä tapauksesta ei ole kuin viikon päivät.
"Kun vein mainoksia taidekoululle, niin siellä tyttö katsoi nimeä ja sanoi: Tuo nimi... tuo on kyllä kauheeta, että sulla on sama nimi. Sanoin, ettei se nyt niin kauheaa ole."
Reaktioissa kuvastuu epäusko. Pari päivää murhan jälkeen Lindh varasi puhelimitse lentolippua. Nimen kuultuaan virkailija hiljeni.
"Niin - Anna Lindh, L-I-N-D-H", Anna Lindh vakuutti.
"Jaa... joo...", kuului langan toisesta päästä.
Lähipiirissäkin hämmennyttiin. "Yksi hirveän hyvä tuttu pysähtyi yhtäkkiä: Onko sun nimi tosiaan tuo, kirjoitetaanko se tosiaan noin? Hän ei ollut mieltänyt sitä ennen murhaa", Lindh muistelee.
Mitä tämä on? Nimimagiaako?
"Niin! Nimi on varmaan merkittävä osa ihmistä."
Päiväkaupalla kaiman murhaa vatvoneet lööpit kauhistuttivat Lindhiä. Asiaa ei auttanut se, että hän oli asunut pari vuotta Tukholmassa ja tunsi murhapaikan.
Mutta ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Lasten balettitossuja kauppaavan yrittäjän bisnes piristyi, kun ihmiset pysähtyivät ihmetellen myyntitiskin eteen.
"Pitäisikö alkaa politiikkaan. Olisi vetävä nimi valmiiksi", Anna Lindh nauraa.
Liminkaan pystytettyynHannu Krankan näköispatsaaseen liittyi pieni ongelma: mistä näkö, kun 400 vuotta sitten eläneestä nuijasotapäälliköstä ei kuvaa ole.
Ei hätää. Kalevan kulttuuritoimituksen päällikkö Kaisu Mikkola hoksautti, että Oulun musiikkikeskuksesta löytyy oikean niminen malli. Ja vielä komea.
"Eivät liminkalaiset minua kuitenkaan malliksi kysyneet", vahtimestari Hannu Krankka, 53, paljastaa. Vertaileva havainnointi vahvistaa tämän. Mikä lie viiksi-insinööri patsaan esikuvaksi hankittu.
Nyky-Krankan nimi oli määrätty jo ennen syntymää. Äiti sen päätti. Koulussa ja armeijassa komea kaimasuhde pantiin merkille, mutta kansallishenkiseltä hymistelyltä vältyttiin.
Niin nykyäänkin. Suurin huomionosoitus ovat olleet yölliset puhelut. Eivätkä soittajat luulleet ottavansa yhteyttä liminkalaiseen suurmieheen vaan samannimiseen ravintolaan.
Pöytävarauksiin ja kännisiin vuodatuksiin kyllästyttyään Hannu Krankka huomautti asiasta numeropalvelulle. Puhelin vaikeni, mutta mielenkiinto heräsi.
"Kerran päätin, että minäpäs menen nyt itseeni ja kävin Hannu Krankassa pizzalla."