Elokuun 25. päivänä menehtynyttä Oulun kaupunginjohtajaa Arvo Heinoa luonnehditaan vanhan ajan kunnon virkamieheksi. Hän oli jämpti ja ankara, mutta alaiset pitivät hänestä, koska hän oli oikeudenmukainen.
Sosiaalidemokraattinen Heino saavutti päättäjien luottamuksen, koska hän katsoi asioita puoluepolitiikkaa avarammin.
Värikkään Heinon opintie oli mutkainen. Haukiputaaseen kuuluneessa Pateniemessä syntynyt nuori mies keskeytti koulunsa ennen lukiota ja meni merille.
Oululaisten onneksi Arvo Heino palasi pian takaisin, meni rautateille töihin ja kävi iltaopiskelijana ylioppilaaksi. Hän jatkoi Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Perhe seurasi mukana pääkaupunkiin.
Ylemmän oikeustutkinnon jälkeen kierros oli valmis. Heinojen tie toi takaisin Ouluun. Arvo Heinosta tuli Oulun kaupunginsihteeri ja myöhemmin kaupunginjohtaja.
Heino ei ollut kuivakas virkamiestyyppi. "Aina roiskuu, kun rapataan", oli hänen mottonaan. Hyvän päämäärän saavuttamiseksi saattoi tapahtua epämiellyttäviäkin asioita, mutta tärkeintä oli kokonaisuus. Kaupungin etu oli Heinon elämäntyön pääasia.
Hyvänä seuramiehenä Heino hoiti kiitettävästi niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin vieraat. Eikä hän aristellut astua joskus isoillekin varpaille. Tasavallan presidentin Urho Kekkosen kanssa Heinolla menivät sukset auttamatta ristiiin.
Heinon aikana luotiin kaupungin myöhemmän menestystarinan perusta. Väkiluku kasvoi ja kaupungin elinkeinoelämä kehittyi. Heino oli tärkeä mies taistelussa Oulun yliopiston perustamiseksi.
Heinon aikana rakennettiin myös satama ja teatteritalo. Heino puolusti teatteritalon rakentamista työllisyysperustein. Moni oululainen työtön saikin silloisen merkittävän rakennusurakan myötä ansioita.
Eikä mitään uutta maan päällä. Tuoreen kaupunginjohtajan Arvo Heinon ensimmäisiä työtehtäviä oli Oulujoen kunnan liitos kaupunkiin.
Heino oli näkijä, jonka monet ajatukset sopivat täysin nykypäivään. Oulu ja meri oli yksi hänen visioistaan ja Nallikari lempilapsensa.
Juuri Heinon aikana Nallikari alkoi lyödä itsensä läpi norjalaismatkailijoille, koska silloisen mittapuun mukaan kylän varustetaso oli hyvä. Hänen suhteensa elinkeinoelämään olivat hyvät.
Eläkkeellä ollessaan Heino asui pitkiä aikoja talvisin Pattayassa, mutta kesät hän viihtyi Oulussa. Viimeisimmät vuodet Heino asui läpi vuoden tutussa ja turvallisessa Koskitien asunnossaan. Heinon muisti ja ajatukset säilyivät terävinä hänen pitkän elämänsä loppuun saakka. Heino jaksoi ottaa loppuun asti kantaa yhteiskunnan asioihin.
Pekka Karjalainen