Marita Ruohosta ei hirvittänyt ryhtyä legendaarisen maineen saavuttaneen edeltäjänsä Pirkko Lahden seuraajaksi Suomen Mielenterveysseuran johtajana.
"Olemme tunteneet toisemme parikymmentä vuotta. Pirkko ei neuvonut minua, mutta hän on ollut hyvä esimerkki siitä, että pitää olla rohkea ja puhua suoraan, vaikka tulisi pyyhkeitä. Sehän on vain hyvä merkki, koska silloin tietää sanoneensa jotain. Pirkko ei koskaan kiemurtele eikä pakene ammattislangin taakse. Aion jatkaa samaa linjaa. Se ei ole minulle uutta, sillä olen jo harrastanut sitä", mutkattomana ja suorapuheisena tunnettu Ruohonen kertoo.
Ruohosella on erittäin vahva järjestötausta. Hän tuli mielenterveysseuraan Ensi- ja turvakotien liitosta, jossa hän työskenteli 14 vuotta toimitusjohtajana. Sitä ennen hän oli kuusi vuotta sosiaaliturvan keskusliitossa, aluksi koulutussihteerinä ja myöhemmin apulaisjohtaja.
Ruohonen ei tullut mielenterveysseuraan kertaheitolla vaan liukumalla. "Valintani tapahtui helmikuussa ja osallistuin koko kevään johtoryhmän kokouksiin. Kesäkuussa tulin asiantuntijaksi ja aloitin toiminnanjohtajana syyskuun alussa."
"Olen luonteeltani vakavikko. Mieheni on antanut minulle tämmöisen arvonimen. Tykkään siitä. Se on minusta ihana arvonimi. Olen vakavikko, mutta en tosikko. Otan hirveän vakavasti asiat, joiden kanssa teen töitä. Siinä missä Pirkko Lahti on impulsiivinen ja luova johtaja, minä olen enemmän arkinen puurtaja."
Marita Ruohonen tunnetaan intohimoisena patikoijana. Pyhätunturillakin hän sukaisi aina tilaisuuden tullen vaellusmonot jalkaan ja kapusi tunturiin. Kokouksen alla hän vietti puolisonsa kanssa muutaman päivän loman Pyhällä. "Eilen patikoimme Noitatunturiin ja edellispäivänä Oravanlammelle."
Pariskunta käy Lapissa pari kertaa vuodessa, ja Marita Ruohonen käy lisäksi naisporukan kanssa patikkareissuilla ympäri maailmaa. "Ulkomaillakin on hienoja paikkoja, mutta Lappi on aivan suurenmoinen."
Marita Ruohonen on vakaumuksellinen sosiaalidemokraatti. Hän on ollut SDP:n jäsen 19-vuotiaasta. "Olin vuoden ajan Kauniaisten valtuuston yhden naisen vasemmistorintama, sillä olin valtuuston ainoa vasemmistolainen. Jouduin eroamaan, kun muutimme Kirkkonummelle."