Keskeisen pankkimiehen murha Venäjällä muistuttaa 1990-luvun hulluista vuosista. Pelissä on myös Venäjän kansainvälinen maine.
Poliitikkoja ja liikemiehiä vastaan suunnatut pommi-iskut ja luotisuihkut olivat tuiki tavallisia Venäjällä 1990-luvulla. Kaikki keinot olivat luvallisia, kun omaisuuksia kahmittiin ja välejä selviteltiin. Tämä väkivaltaisen sekasorron vaiheen luultiin jo olevan ohi. Venäjän keskuspankin varajohtajan Andrei Kozlovin äskeinen salamurha osoitti luulon ennenaikaiseksi.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjää riivannut poliittinen ja taloudellinen kaaos on hellittänyt 2000-luvulla. Poliittinen meno on alkanut vakiintua, ja tempoilevan jeltsiniläisen demokratian tilalle on tullut putinilainen ohjattu demokratia. Kansantalous kasvaa reipasta vauhtia korkeiden energiahintojen ansiosta. Venäjä ja venäläiset ovat alkaneet vaurastua.
Kaikkien todistusten mukaan Kozlov siivosi kovalla kädellä vielä lapsenkengissään olevaa Venäjän finanssisektoria sulkemalla rahanpesuun, veronkiertoon ja muuhun laittomaan toimintaan sotkeutuneita pankkeja. Yksistään tänä vuonna lappu on pantu Kozlovin voimin luukulle yli 40 pankissa.
Kozlovin hengenriisto on selkeä palkkamurha, josta voi vetää yhtäläisyysmerkit Italiassa mafian kimppuun uskaltautuneiden tuomarien murhaamiseen. Kysymys tietysti kuuluu, kuinka laajalle ja korkealle Kozlovin murhan lonkerot mahdollisesti ulottuvat Venäjällä, jossa poliittinen ja taloudellinen valta kietoutuvat tiiviisti toisiinsa.
Pankkien valvonnasta keskuspankissa vastanneen Kozlovin surmanneet laukaukset haavoittivat koko Venäjää. Tapaus on yhteiskunnallisilta kytköksiltään ehkä merkittävin murha Venäjällä presidentti Vladimir Putinin valtakaudella. On vielä varhaista arvioida, onko murha ennusmerkki tulevasta vai yksittäistapaus. Voi vain toivoa jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta.
Kozlovin sanotaan luoneen työllään edellytyksiä sille, että Venäjän pankkisektori pääsisi sekä taloudellisesti että juridisesti terveelle pohjalle. Hän esimerkiksi ajoi läpi uusien pankkien vakavaraisuutta parantaneen järjestelmän, jonka avulla 1990-luvun talous- ja pankkikriisissä puille paljaille jääneet tavalliset asiakkaat saivat edes jonkinlaista turvaa pankkisäästöilleen. Riviasiakkaiden riskejä on pienennetty myös kiristämällä antolainausehtoja suurasiakkaille.
Venäjällä lasketaan olevan yhä yli 2 000 pankkia. Niiden joukossa on edelleen paljon oligarkkeina tunnettujen suurliikemiesten omiin tarpeisiinsa perustamia, "taskupankeiksi" kutsuttuja rahalaitoksia. Niiden suojissa tehdään yhä paljon laittomuuksia, ja lisäksi ne ovat konkurssiherkkinä tavallisille asiakkaille riskialttiita. Kansainvälistäkin arvostusta saaneen Kozlovin tervehdyttämistoimet kohdistuivat kipeimmin juuri näihin rahalaitoksiin. On todennäköistä, että myös murhan jäljet johtavat samaan suuntaan.
Vaikka syyllisiä ei saataisi ikinä kiinni, on selvää, että murha tuli Putinin hallinnon kannalta pahaan paikkaan ja aikaan. Venäjä mielii yhdentyä läntiseen finanssijärjestelmään, ja venäläisillä suuryrityksillä on rahkeita nousta maailmanluokkaan. Tällaiset tapahtumat varmasti vähintäänkin hidastavat sinänsä myönteistä kehitystä.
Niin kauan kuin tällaista tapahtuu, Venäjän kuva yhteistyökumppanina ja sijoitusympäristönä pysyy valitettavan sameana. Vieläkin vakavampaa olisi, jos murha olisi alkusoittoa laittomuuden laajemmalle paluulle. Venäjä alkoi jo päästä maineestaan villinä itänä, mutta tiikerin on vaikea päästä raidoistaan.