Kansanedustaja Markku Laukkasen (kesk.) isännöimässä Yleisradion hallintoneuvoston huoneessa lähestyvät ratkaisun hetket.
"Yleisradion uusi toimitusjohtaja aloittaa vuoden vaihteessa", Laukkanen vakuuttaa, vaikka nimi on vielä suuri salaisuus.
Huoneen seinillä Laukkasen ja hallintoneuvoston varapuheenjohtajan, SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jouni Backmanin muodostaman etsintäpartion työtä odottelevat ex-pääjohtajien mykät muotokuvat. Tosin yksi kuva puuttuu.
"Erkki Raatikainen olisi suostunut muotokuvaan, jos se olisi ollut postimerkin kokoinen ja hän olisi saanut olla siinä makuuasennossa", Laukkanen selvittää puuttuvan johtajan mysteeriötä, mutta heittäytyy tulevan toimitusjohtajan nimestä täysin mykäksi.
Sen sijaan hän listaa, mitä tulevalta toimitusjohtajalta edellytetään. Musiikkimaku ei valintaa ratkaise. Hella Wuolijokihan inhosi Repe Helismaata ja rikkoi Hiski Salomaan Lännen lokari-levyn vasaralla. Tuleva toimitusjohtaja ei puutu siihen, mitä levyjä Ylessä soitetaan.
"Pitää olla selvä visio siitä, mikä on Yleisradion julkisen palvelun laitoksen rooli 2010-luvulla, miten muutos digitaalisuuteen viedään läpi, vahva usko ja voimakas sitoutuminen. Koko ajan pitää seurata, mitä toimintaympäristössä ja mediataloudessa tapahtuu", Laukkanen latelee edellytyksiä. Kun hän on vetäissyt henkeä, lista jatkuu: edessä on ohjelmapolitiikan haasteet, talouden kuntoon saattaminen, pitää olla myös keskeinen yhteiskuntapoliittinen vaikuttaja...
Haussa on todellinen moniosaaja.
Aikaa on riittävästi
Julkinen spekulointi oikeanvärisestä jäsenkirjasta ärsyttää Laukkasta. "Minua vaivaa, että väen vängällä pääjohtajakeskustelua politisoidaan", hän tuhahtaa ja painottaa: "Nyt on haussa ennen muuta julkisen palvelun puhemies ja visioija, jonka on vastattava tämän ajan tarpeisiin."
"Eihän me herranen aika hallintoneuvostossa edes puhuta politiikkaa, ei lainkaan puoluepolitiikkaa. Jos meillä on joskus ollut äänestyksiä, ne ovat koskeneet viestintäpolitiikkaa ja erilaisia näkökulmia siitä, miten taloa tulisi kehittää."
Laukkanen selittää, ettei nykyinen johtokolmikkokaan, toimitusjohtaja Arne Wessberg (sd.), radiojohtaja Seppo Härkönen (kesk.) ja tv-johtaja Olli-Pekka Heinonen (kok.), istu Ylessä edustamassa omien poliittisten viiteryhmiensä asiaa, vaan toteuttamassa Ylen tehtävää.
Laukkanen ei hyväksy puhetta poliittisesta mandaattipaikasta, vielä vähemmän sitä, että kun keskusta sai Olli Rehnin komissaariksi, Ylen johtoon on nyt istutettava sosialidemokraatti. "Mitä helkkarin tekemistä tällä on komisaarinimityksen kanssa", hän parahtaa. Laukkasen mielestä Wessbergin seuraajakeskustelu meni julkisuudessa alun alkaen väärille urille mandaattipuheineen.
"Ylen pääjohtajan valinnan pitää lähteä yhtiön edusta. Vain se meidän täytyy pitää mielessä ja niin olemme tehneet", Laukkanen korostaa. Hänen mukaansa etsintäkaksikko ei ole lotkauttanut korvaansa kaikenkarvaisille nimispekulaatioille.
" On ihan turhaan ollut vimmainen halu saada nimet pöytään ennen kuin ollaan tilanteessa, missä on edellytyksiä tehdä ratkaisuja", Laukkanen torjuu syytökset etsinnän vaikeudesta. Vaikka vaihdos Ylen huipulla tapahtuu vajaan neljän kuukauden päästä, aikaa hänen mukaansa on riittävästi. "Vaihtoihan UPM:kin toimitusjohtajaa yhdessä yössä", Laukkanen heittää ja sivaltaa perään: "Me toimitaan kuin osakeyhtiö johtajavalinnoissa, ei kuin pankkivaltuusto."
Isot haasteet edessä
Laukkanen painottaa, että koko Yleisradiolla on monta isoa haastetta edessä. Vastuu julkisen palvelun täydestä paketista tarkoittaa sitä, että ohjelmia on pystyttävä tarjoamaan samoilla ehdoilla kaikille. Siksi hänen mukaansa tarvittiin myös Seppo Niemelän johtamaa parlamentaarista työryhmää pohtimaan Ylen tehtäviä ja rahoitusta sekä hallintoa jatkossa. Mietintö valmistuu lokakuun puolivälissä.
Vaikka Yleen luotetaan tällä hetkellä jopa enemmän kuin kirkkoon ja Kelaan ja tavallisia ihmisiä palvellaan hyvin, on Laukkasen mukaan tärkeää varmistaa yhtiön rooli myös tulevaisuudessa.
Laukkanen huomauttaa, että analogisesta toiminnasta digitaalisuuteen siirtyminen elokuun 2007 lopussa on Yleisradion historian suurin rakennemuutos. Hän lisää, ettei kyse ole vain teknologiasta. Muutos tuo myös sisältötuotantoon aivan uudenlaisen toimintatavan. "Mennään maailmaan, jossa samasta perussisällöstä tehdään erilaisia versioita erilaisille välineille. Katsot niitä mitä tietä tahansa, sisällön pitää olla neutraalia."
"Median sirpaloituneessa digitaalisessa maailmassa, jossa toimijoita ja ohjelmia tulee koko ajan lisää, kaupallisuus kasvaa ja tulee lisää pienempiä katsojaryhmiä, on entistä enemmän kysyntää julkisen palvelun talolle", Laukkanen toteaa Ylen tulevaisuudesta.
Vero lupamaksun tilalle?
Yleisradion hallintoneuvostoa vuodesta 1994 johtanut Markku Laukkanen jatkaa, että toimintaedellytysten säilyttäminen pitkässä juoksussa ja se, mitä ohjelmakokonaisuus jatkossa tarkoittaa, asettaa Ylelle myös erittäin ison vastuun. "Kukaan muu ei pysty eikä edes halua täyttää julkisen palvelun talon tehtävää. Kaupallisten yhtiöiden lähtökohdat ovat ihan toiset. Me olemme ainoa lupamaksuvaroilla rahoitettu yhtiö ja laki määrää meidän tehtävämme. Meidän täytyy tulla toimeen sillä rahalla, mikä lupamaksujen kautta saadaan."
Tällä annetulla kehikolla ohjelmatarjonnan on katettava myös sivistys- ja kulttuuritehtävä sekä alueellisuus ja eri vähemmistöt. Ilman Yleä ei esimerkiksi olisi saamen kielistä ohjelmapalvelua. Laukkanen kertoo, että tällä hetkellä on painetta venäjänkielisen vähemmistön palveluun. Kahden vuoden sisällä pitäisi myös saada yksi radiokanava lisää ja niin edelleen.
Niemelän toimikunta miettii myös digi-ympäristön rahoitusmallia. "Televisiohan käsitteenä muuttuu. Tulevaisuudessa ohjelmia voi katsoa erilaisista pienistä henkilökohtaisista pikkupäätelaitteista. Se voi olla vaikka mikroaaltouuni tai pesukone", Laukkanen kuvaa huimaa kehitystä.
Tämän takia hänen mukaansa on myös pohdittava, mikä jatkossa on oikeudenmukainen lupamaksujen perintätapa. "Nykyinen vai kenties enemmän veroluontoinen vaikkapa kirkollisveron tapaan", Laukkanen heittää ilmaan.
Hallintokin uusiin puihin
Mietintämyssyssä on myös Yleisradion hallintomalli. Laukkasen mukaan erityispiirteistä huolimatta Yle on osakeyhtiö, joka toimii suurin piirtein normaalien medioitten tapaan. Nyt Laukkasen johtama hallintoneuvosto muodostaa omistajaelimen eli käyttää yhtiön korkeinta valtaa. Sillä on budjettipäätökset, strategiset linjaukset, toimitusjohtajan ja hallituksen valinta.
"Kaikki nämä asiat kuuluvat normaalissa yhtiössä ulkoiselle hallitukselle. On hyvä pohtia, voisiko Ylekin siirtyä malliin, jossa on ulkoinen hallitus ja hallintoneuvostolle jäisi enemmän liikkumavaraa keskustella vaikkapa ohjelmapolitiikasta", Laukkanen sanoo. Hän lisää itse liputtaneensa jo vuosia sen puolesta, että mentäisiin askel kohti normaalimpaa osakeyhtiömallia.
"Nyt hallintoneuvostossa käydään verrattain vähän ohjelmapoliittista keskustelua. Tämä on tietoisesti valittu, sillä ei haluttu palata 1970-luvun ohjelmaneuvostovaiheeseen, jolloin äänestettiin poliittisesti siitä, oliko joku ohjelma hyvä vai huono. Ohjelmapolitiikka on operatiivinen johdon asia", Laukkanen toteaa.
Talous tasapainoon 2008
Lupamaksuista ja uusinnoista nurisijoille Laukkanen vastaa, että Ylen koko tarjonnan saa päivässä 50 sentillä. "Sillä ei saa edes kahvikupillista," hän vertaa
Tavoitteeksi on asetettu Yleisradion talouden saaminen tasapainoon vuonna 2008. "Se, että talous näyttää nyt alijäämäistä tulosta, ei ole huonoa taloudenpitoa, vaan johtuu kolmesta tekijästä", Laukkanen huomauttaa.
"Toimilupamaksu puolittui ja poistuu analogisen lähetystoiminnan päätyttyä kokonaan . Se vie kumulatiivisesti laskettuna noin 70 miljoonaa euroa vuodessa ja absoluuttisena lukunakin tietää 44 miljoonan euron menetystä vuositasolla. Toinen iso kuluerä tulee digitaalisen ohjelmantuotannon aloittamisesta. Kolmas tulee kahden päällekkäisen jakelutien ylläpidosta, joka jatkuu vuoteen 2007", Laukkanen tarkentaa talouslukujen taustaa.
Perään hän muistuttaa, että kustannuksista kaksi kolmasosaa tulee työvoimakustannuksista.
"Mutta ulkoistaminen ei aina merkitse säästöjä. Niin kauan kuin toiminnan laajuus säilyy lain määrittelemällä tasolla, tarvitaan nykyinen väkimääräkin", Laukkanen puolustaa noin 4 000 työntekijän vahvuista Yleisradiota.
Laukkasen mukaan on Ylen sekä katsojien ja kuuntelijoiden etu, että mahdollisimman nopeasti siirrytään kokonaan digitaalisten lähetysten aikaan.
"Eikä siihen ole kuin kolme vuotta. Minua ei huolestuta digi-boxien tämänhetkinen levinneisyys, vaan se, että taloyhtiöt eivät ole ottaneet tätä tosissaan", Laukkanen sanoo ja kehottaa kutsumaan antennimiehet ajoissa.
Hänen mukaansa talon, joka läpi historiansa on ollut mukana suomalaisten arjessa ja juhlassa, ei tarvitse nöyristellä muiden edessä. "Olisi kaikille tuhon tie, jos Yle heittäytyisi kilpailijoiden kelkkaan niiden ehdoilla"
"Tietoa, sivistystä ja elämyksiä", hän lupaa Ylen paketista jatkossakin.