Keskiviikkona julkistettu tutkimus osoittaa yksiselitteisesti, ettei koulutus kannata aina, jos mittarina pidetään työntekijälle maksettavia palkkoja.
Palkansaajien tutkimuslaitoksessa tehdyn selvityksen mukaan esimerkiksi korkeakoulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien keskiansio on Suomessa 2 012 euroa kuukaudessa, kirjastonhoitajan 2 045 euroa kuukaudessa ja farmaseutin 2 186 euroa kuukaudessa. Palkansaajien keskiansio on maassa tätä nykyä 2 510 euroa.
Käytännössä tilastot merkitsevät esimerkiksi sitä, että paperikoneen hoidosta saa Suomessa kaksi kertaa suuremman palkan kuin lasten hoidosta ja kasvatuksesta. Eroa selittävät markkinatalouden lait, mutta eivät vain ne. Palkkaerot kertovat myös arvostuksista. "Pehmeillä" aloilla, kuten kasvatus- ja hoivatyössä sekä esimerkiksi kulttuurin ja tieteen aloilla maksetaan myös pehmeitä palkkoja.
Yhteistä monille huonosti palkatuille aloille on se, että ne ovat naisvaltaisia. Voikin epäillä, että naiset ovat edelleen liian arkoja etujensa valvonnassa. Naispuolisia työmarkkinahäiriköitä ei kannata manata esiin, mutta lähellä on ajatus, että naisvaltaisten alojen neuvottelijat perääntyvät liian helposti palkkaneuvotteluja käydessään. Tosin ei lakoillakaan ole asiaan saatu sanottavia korjauksia.
Kovin jykevältä ei keskusjärjestöjenkään tuki naisaloille vaikuta. Keskusjärjestöthän vetävät usein edunvalvontalinjansa vahvimpien jäsenliittojensa ehdoilla. Keskitetty neuvottelujärjestelmä ei selvästikään pysty palkkavinoutumia korjaamaan. Sen viimeiset vuosikymmenet osoittavat.
Alipalkatut alat ovat kokeilleet vuosien mittaan monenlaisia keinoja asemansa parantamiseksi. Lastentarhanopettajat liittyivät aikanaan opettajien OAJ:hin saadakseen vahvemman kaikupohjan palkkavaatimuksilleen. Tuloksia ei voi kehua. Monien korkeasti koulutettujen asiantuntija-alojen palkkaus on jäänyt vain lisää jälkeen vuosina 1995--2004. Sen tuore tutkimus osoittaa.
Korkeakoulutusta vaativien, mutta heikosti palkattujen alojen työt ovat usein kunnissa ja valtioilla. Ensisijainen vastuu oikeudenmukaisesta ansiotasosta on näiden alojen työnantajilla. Palkkatason oikaisu lisää kuntien ja valtioiden menoja, mutta se on pakko tehdä kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä. Kilpailukykyiset palkat takaavat hyvien ja motivoituneiden työntekijöiden saannin. Se taas merkitsee parempia julkisia palveluja.