Kesäloma Suomessa ja paluu Pariisiin ovat ohi. Loman aikana tuli taas käydyksi Oulussa ja huomatuksi, että Oulun imago tuntuu olevan taas huolenaiheena. Hyvä, että on!
Teknologia-Oulun imagon rapistuminen näyttää olevan asia, jonka kaupunki ottaa tosissaan. Siinähän kyse on investoijien houkuttelemisesta edelleenkin pohjoisen kasvukeskukseen.
Mutta en voi olla vuosi vuodelta ihmettelemättä, miten vähän Oulu välittää itsensä tekemisestä houkuttelevaksi myös matkailijoille! Tuntuu siltä, että Oulussa uinutaan tyytyväisenä, kunhan vain pohjoisnorjalaiset täyttävät Nallikarin joka kesä. Mutta miksi ei tehdä mitään niille runsaille etelästä tuleville turisteille, jotka suuntaavat joka kesä kohti Nordkappia, eivätkä pysähdy Oulussa muuta kuin vain hätäisesti yöpyäkseen
Vuosien varrella olen kuullut lukemattomista tutkimuksista, joissa on milloin tultu siihen tulokseen, että Oulusta tehdään merikaupunki, milloin lohikaupunki ja niin edelleen. Kaikissa kuitenkin sama vika; sellaisia on jo maailma pullollaan! Erityistä vetovoimaa ei niistä löydy.
Maailman suurin matkailumaa Ranska on kuin alan iso laboratorio, josta muidenkin kannattaisi ottaa oppia. Ei ihme, että 60 miljoonaa turistia viihtyy maassa pitkään joka vuosi, sillä koko maa on tehty todella vaihtelevaksi ja houkuttelevaksi.
Kun kiertää Ranskaa autolla, saa nauttia eri maakuntien ja paikkakuntien erityispiirteistä - aina löytyy jotakin uutta. Rakennustyyli muuttuu maakunnasta toiseen, herkut vaihtuvat toistaan parempiin, ja jokaisella paikkakunnalla on tarjolla jotakin aivan omaa.
Ei siis tarvitse pelätä, että kun on viettänyt yhdet valkosipulijuhlat, niitä täytyy sitten jaksaa juhlia jokaikisessä muussakin kaupungissa. Päinvastoin, jokainen on yrittänyt hakea oman juttunsa; sen, millä poiketa kaikista muista ja siten houkutella turistia tulemaan vielä sinnekin näkemään ja kokemaan uutta.
Ranskalaisen matkailun menestysreseptin avainkysymys on: mitä meillä on sellaista, mitä muualta ei löydy?
Aikoinaan ensimmäinen ranskalainen ystäväpiirini oli Champagnen pääkaupungista Reimsistä. Sieltä tuttavani toivat ja tarjoilivat minulle aina maakuntansa ylpeyttä, shampanjaa. Mietin, mitä ihmettä voisin tuoda heille Oulusta - ja silloin keksin tervapullot. Pian huomasin, että tuomiseni herätti aina suurta kiinnostusta, ihmetystä ja ihastusta - paitsi tuoksu ja valmistustapa, varsinkin heille tuntemattomaan tuotteeseen liittyvä suurenmoinen historia.
Mietinkin, onko koko Suomessa yhtään toista kaupunkia, jolla on yhtä selvästi muista poikkeava tuote ja siihen liittyvä ainutlaatuinen historia. Ranskassa tällaisesta tuotteesta ja historiasta olisi taatusti rakennettu jo ajat sitten houkutteleva matkailukohde.
Siellä Camembertin kylä on tehnyt suuren vetonaulan pelkästään haisevasta juustostaan tai joku Etelä-Ranskan Cavaillon on tehnyt itsestään houkuttelevan melonikaupungin vain kaksi esimerkkiä mainitakseni. Niissä on jo tarvittu mielikuvitusta ja kovaa yritystä, kun taas ainutlaatuinen terva ja tervaporvarihistoria tarjoavat monin verroin runsaammin mahdollisuuksia.
Oululla on kuitenkin varaa jättää tällainen aarre kokonaan hyödyntämättä ja antaa turistien pyyhältää rauhassa ohi kaupungin.
Vai missä on Oulun tervamuseo ja missä maailman suurin tervahauta, joita varten Hupisaaret lähellä keskustaa olisivat kuin tehdyt? Missä ovat ne suuret tervaveneet, joita saisi ihailla torin rannassa? Milloin ovat tervavenesoutukilpailut, entä tervafestivaalit? Missä on upea Tervahovi pitopalveluineen, jossa järjestetään tervaporvariperinteen mukaisia häitä ja syntymäpäiviä? Missä ihana tervan tuoksu, jonka pitäisi tuntua koko kesän Rotuaarilla ja torin rannassa? Missä ravintoloiden ja kahviloiden menuissa erottuvat omat tervaerikoisuudet tai kokonaiset tervamenut? Missä baarien suositut tervacocktailit? Missä jäätelökioskin tervajäätelö ja nakkikioskin tervamakkara - kun niitäkin molempia jopa valmistetaan?
Ja missä viehättävät kioskit, jotka myyvät houkuttelevasti pakattuja Oulun tervatuotteita? Missä perinneasuihin puetut tervatytöt ja -pojat, jotka jakavat turisteille keskustassa paitsi karttoja ja muuta tietoa myös tervapastilleja? Missä hotellien tyynyille asetetut tervapastillirasiat suklaanappien sijasta? Missä tervan ja saunan lyömätön yhdistelmä?
Aihe on pohjaton idealähde, jos sitä vain lähdettäisiin kehittämään kaupungin, kaupan ja elinkeinoelämän yhteisvoimin. Etelästä tuleva matkailija saataisiin taatusti pysähtymään muista poikkeavaan kaupunkiin ei vain yöksi nukkumaan, vaan myös päiväksi nauttimaan ja ihmettelemään.
Tervaporvarihistorian loisteliaisuus saattaisi viimein valjeta jopa oululaisillekin. Vai monellako vain runsaan kymmenentuhannen asukkaan kaupungilla on ollut varaa ja uhoa pystyttää niin suurta ja hienoa rakennusta pelkäksi kapakaksi kuin on nykyinen kaupungintalo, silloinen Seurahuone. Sellaista menneisyyttä ei tule väheksyä eikä tarvitse hävetä edes nykyisen teknologiakaupungin!
Päinvastoin juuri Oulun tervan merkitys maailmanhistoriassa ja tervaporvarien kansainvälisyys on oikein sopiva historiallinen tausta myös nykyiselle kehitykselle.
Eikö kohta 400 vuotta vanha Oulu osaa olla ylpeä ainutlaatuisesta historiastaan? Saanko todellakin olla ainoa oululainen, joka ylpeilee maailmalla entisen kotikaupunkinsa hienosta menneisyydestä?