Suomalaisia aluksia ei ole yritetty kaapata erikoistapausta Arctic Seata lukuun ottamatta. Professori Ulla Tapanisella on siihen selitys: meikäläisiä laivoja näkee enää harvoin kaukaisilla merillä.
"Suomalaisia aluksia on pääasiassa tässä lähimerenkulussa. Meillä on iso laivasto, mutta laivat kulkevat Ruotsiin, Tallinnaan ja Saksaan, ja suuri osa Aasiasta tai Amerikoista tulevasta tavarasta vaihtaa Rotterdamissa, Amsterdamissa tai Antwerpenissä pienempiin konttialuksiin", Tapaninen selvittää.
Edes Nesteen öljytankkerit eivät liiku merirosvouksen uhkaamilla alueilla, vaan lähinnä Itämerellä, Pohjanmerellä ja Pohjois-Atlantilla.
Meriturvallisuuden ja liikenteen tutkimuskeskuksessa Turun yliopistossa työskentelevä Tapaninen sanoo, että mikäli Somalian ongelma halutaan "ratkaista, sen pitäisi tapahtua siellä maalla", missä merirosvouksen sosiaaliset syyt ovat.
"Jos siellä olisi valtio kunnossa, se pitäisi huolta tämmöisistä asioista, mutta kun sitä ei ole, on näitä ilmiöitä", Tapaninen analysoi.
"Merirosvouksen syyt ovat maalla. Miehillä ei ole mitään syytä olla lähtemättä merirosvoiksi. He pystyvät suht´ helposti kaappaamaan itselleen kalastusaluksen ja pääsevät katsomaan laivoja, jotka kulkevat tarpeeksi hitaasti ja laidat alhaalla. Hyökkäävät kimppuun, ja jos eivät onnistu, ottavat seuraavan. Heillä on aikaa eikä mitään muuta tekemistä elämällään eikä muita ansaitsemismahdollisuuksia", Ulla Tapaninen ruotii.
Tapaninen kertoo kuunnelleensa taannoin englantilaisen asiantuntijan kertomusta Somaliasta. Tämän mukaan maksetut lunnasrahat alkoivat kasvaa vuosituhannen alussa, ja se lisäsi välittömästi kaappausten määrää.
Kun merirosvouksella sai entistä enemmän rahaa, oli varaa ostaa isompia aluksia, ja se vuorostaan teki toiminnasta entistä tuottoisampaa ja houkuttelevampaa.
Somalian ohella vaarallinen alue nykymerenkulussa on Nigerian rannikko. Nigerialaisten merirosvojen käsissä miehistöä uhkaa hengenmenetys, sillä kaappaajat vaativat siellä lunnaita yleensä öljylasteista, ei miehistöstä.