Kalajoki Kaupunkilaisserkkujen ei tarvitse kohta nyrpistää nenäänsä maalla. Näin, mikäli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Jokioisten laboratorion koelaitoksessa löydetty menetelmä hajun poistamiseksi sian lietelannasta onnistuu myös oikeassa sikalassa.
Professori Erkki Aura on kehitellyt menetelmän, jolla sian lietelanta saadaan hajuttomaksi kymmenessä tunnissa. Lannasta pystytään erottamaan typpi, jota voidaan käyttää peltolannoitteena sekä fosfori ja humus, jotka saostettuna sopivat kukkamullaksi. Lietelannan vesi puhdistetaan tilalla niin, että se voidaan laskea vesistöön.
"Lietelannasta 95 prosenttia on vettä. Lietteenajo on lähinnä veden kuljetusta pelloille. Jos vesi ja ravinteet erotetaan tilalla, päästään paljon pienemmillä säilytystiloilla ja paljon järkevämpään toimintaan. Nyt pellot pilataan tuhansia kiloja painavilla valtavilla lietelantakärryillä", Aura toteaa.
Lietelannan hajunpoistoa on tutkittu Jokioisilla kolmisen vuotta. Tulokset ovat rohkaisevia. Kuluvan talven aikana Jokioisille on määrä rakentaa koelaitos, jossa menetelmää testataan oikean maatilan mittakaavassa. Tutkimukset on tarkoitus ulottaa sian lietelannasta koskemaan myös lehmän lietelantaa.
Vaikuttaa
lupaavalta
Sikatilallinen Perttu Rahkola Kalajoelta on kuullut Jokioisilla tehdystä tutkimuksesta ja odottaa suurella mielenkiinnolla jatkotutkimuksia. "Se vaikuttaa lupaavalta. Jos kustannukset eivät nouse liian korkeiksi, olisihan se ratkaisu moneen ongelmaan."
Vaikka hän tilallisena on tottunut eläinlannan hajuun, askarruttaa se, että pellot poljetaan painavilla lietevaunuilla. "Jos lietteestä saadaan tällä tavalla hajuton, lisäisi se lietteestä saatavien ravinteiden mahdollisuutta käyttää nykyistä lähempänä asutusta."
Rahkolan tila sijaitsee aivan Kalajoen kaupungin keskustan tuntumassa. Matkaa kirkolle on vain kilometrin verran ja lähimpään asutukseen reilut parisataa metriä. Sikalan lietesäiliöt on hajun leviämisen ehkäisemiseksi peitetty eikä lietettä levitetä aivan asutuksen lähelle.
"Viiteen vuoteen emme ole ajaneet lietelantaa tähän lähelle, vaan se on viety etäämmällä sijaitseville pelloillemme. Ajomatkat ovat kasvaneet. Kaukaisimmat pellot ovat seitsemän kilometrin päässä", isäntä kertoo.
Kotieläinlannan käsittelyä ei ole kyetty missään päin maailmaa ratkaisemaan kestävällä tavalla.
"Ongelma on erityisen paha Hollannissa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa. On rakenneltu kalliita, monimutkaisia laitteita ja kehitelty uusia levitystekniikoita, mutta ne eivät ole osoittautuneet hyviksi eikä hajuhaittoja ole pystytty ratkaisemaan", Erkki Aura kertoo.
MTT:n Ruukin koeaseman johtajan Erkki Joki-Tokolan mielestä lietelannan "haju on tällä hetkellä suurimpia ympäristöhaittoja, joka asettaa naapurisovun koetukselle. Muualla maailmaa, yllättävää kyllä, hajua siedetään paremmin kuin meillä".
Maatilojen koon kasvu on johtanut lannan määrän lisääntymiseen. Työtaakkaa tiloilla on kevennetty ulkoistamalla lannanajo pellolle. Tähän liittyy Joki-Tokolan mukaan heikkous. Samoilla suurtankeilla ajetaan sekä teillä että pelloilla. "Lannan tehokkaan levityksen nimissä suurilla painoilla pilataan pellon kasvukunto."
Biologi Pekka Hynnisessä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta Auran keksintö herättää lukuisia kysymyksiä. "Hokkuspokkus-juttua" lannan käsittelyyn kun tuskin löytyy. Eniten Hynnistä askarruttaa veden käsittely. Saadaanko ravinteet otettua tilalla talteen niin hyvin, että vesi on johdettavissa vesistöön?
"En suin päin menisi sanomaan, että tämä on ratkaisu lieteongelmaan, mutta en tyrmääkään sitä", Hynninen toteaa.