pekka.rahko@kaleva.fi
Evoluutioteorian isänä pidetyn Charles Darwinin juhlavuosi lähestyy loppuaan. Darwinin syntymästä on 200 vuotta ja Lajien synnyn ilmestymisestä 150 vuotta. Merkkivuosi päättyy tieteellisesti mielenkiintoisesti: marraskuun lopulla uutisoitiin tutkijoiden havainneen Galápagos-saarilla tapahtumaketjun, joka voi johtaa uuden lajin syntyyn. Erikoiseksi tapauksen tekee se, että lajin kehittymistä on pystytty seuraamaan alusta alkaen.
Galápagos-saarilla elää 13 darwininsirkkulajia. Ne ovat kaikki läheistä sukua toisilleen, ja niiden oletetaan olevan lähtöisin yhdestä esivanhemmasta. Osa lajeista esiintyy vain yhdellä saarella, osa useammalla. Kaikkien lajien esiintyminen on rajoittunut Galápagokselle.
Uuden lajin tarina alkoi vuonna 1981, kun Galápagoksen lintuja kymmeniä vuosia seuranneet Peter ja Rosemary Grant havaitsivat Daphne Major -saarella erikoisen maasirkun. Daphne Majorillakin esiintyy maasirkkuja, mutta tulokas oli näitä suurempi ja lauloi poikkeavasti. Dna-tutkimuksessa paljastuikin lähisukuisen kaktussirkun geenejä, eli linnun esivanhemmissa oli ollut risteymäyksilö.
Grantien mukaan poikkeava maasirkku oli todennäköisesti peräisen läheiseltä Santa Cruzin saarelta, missä maasirkut ovat suurempia kuin Daphne Majorilla.
Vieras maasirkkukoiras pariutui daphnemajorilaisen naaraan kanssa. Grantit seurasivat lintuja ja niiden jälkipolvia merkiten ne yksilöllisesti, vieras koiras oli tutkimuslintu numero 5110. Neljännen sukupolven aikaan saaria koetteli ankara kuivuus ja 5110:n jälkeläisistä kuolivat kaikki lukuun ottamatta yhtä koirasta ja yhtä naarasta.
Tämän jälkeen Grantit saivat seurata evoluution malliesimerkkiä. 5110:n ominaisuuksia kantaneet koiras ja naaras pariutuivat. Näiden jälkeläiset pariutuivat vain toistensa kanssa ja sama toistui myös myöhemmissä sukupolvissa. Seitsemänteen sukupolveen päästäessä kaikki kuivuudesta selvinneen parin jälkeläiset olivat pariutuneet vain kaltaistensa kanssa.
Saaren muista maasirkuista eristäytynyttä ryhmää on Grantien mukaan liian aikaista kutsua lajiksi, mutta jos lisääntyminen jatkuu keskinäisenä, lajiutuminen on väistämätöntä. Ulkonäöltään uudet sirkut poikkeavat jo nyt selvästi saaren alkuperäisistä maasirkuista.
Tarina voi loppua myös onnettomasti. Lintuja on niin vähän, että yksittäinen kuivuuskausi voi tappaa ne kaikki. Uhkatekijänä voi olla myös sukusiitos.
Grantien tutkimus on julkaistu PNAS-tiedelehdessä ja tekee mieli epäillä, että julkaisu on sopivasti ajoitettu Darwinin juhlavuoteen. Tapahtumapaikka ei olisi voinut olla parempi, sillä Darwinin ideat evoluutiosta kypsyivät paljolti juuri Galápagos-saarten eliöstöä ihmetellessä.
Ironista kyllä, juuri sirkkujen merkitystä Darwin ei paikan päällä huomannut. Vasta brittiläinen lintutieteilijä John Gould havaitsi lintujen erikoislaatuisuuden Darwinin keräämiä näytteitä tarkastellessaan. Tämän tajuttuaan Darwin puolestaan huomasi, kuinka monet Galápagoksen linnut muistuttivat Etelä-Amerikan mantereella eläviä lajeja. Darwinissa heräsi epäilys: miksi kaukaisille saarille luoduiksi oletetut lajit ovat niin ilmeisiä amerikkalaisten lajien sukulaisia? Vastaus oli selvä - luominen oli kokonaan väärä oletus.
Daphne Majorin oudot sirkut osoittavat nyt, että evoluutiota voi tapahtua nopeastikin. Tarvitaan kuitenkin kosolti onnea, että nyt nähty tapahtuu kirjaimellisesti tutkijan silmien edessä.