Tehdään ensin huonoja säädöksiä ja kutsutaan sitten hallintoneuvos Lauri Tarasti pelastamaan, mitä pelastettavissa on.
Ympäristöministeriön entisen kansliapäällikön osaksi näyttää tulleen sotkuisten pesien selvittäminen. Maanantaina vuorossa oli esitys siitä, miten haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen pahimmat epäkohdat voitaisiin oikoa.
Asetuksen tavoite on hyvä, vesistöihin viemäriverkon ulkopuolelta tulevan hajakuormituksen vähennys. Asetuksen määräykset vain ovat monelta osin sekä epäjohdonmukaisia että täysin kohtuuttomia. Pikkumökkien mummot ovat määräysten takia kiirehtineet ostamaan usean tuhannen euron hintaisia vähäisten vessavesien puhdistamoja, kun niitä on asetuksella pelotellen tultu myymään.
Kun asetus oli susi jo syntyessään, ei Tarastikaan pystynyt tekemään ihmeitä. Hän esittää, että kiinteistöltä pysyvästi asuvilta yli 70-vuotiailta ei vaadittaisi uusia toimia. Ne siirtyisivät seuraavalle polvelle. Tällaiset ikään sidotut armahdukset eivät ole ongelmattomia, mutta ne inhimillistävät asetuksen kohtuutonta jyrkkyyttä.
Erityisen perusteltu on esitys, ettei asetuksen vaatimiin toimiin tarvitse ryhtyä niillä alueilla, joissa viemäriverkon rakentaminen aloitetaan ennen vuotta 2018. Samoin jos kiinteistöltä vaadittavat toimet ovat kalleutensa tai teknisen vaativuutensa takia kohtuuttomia, vaatimusten täyttämiseen voisi saada lykkäystä. Askel järjen suuntaan sekin.
Moni kalliin investoinnin jo tehnyt jää nyt varmasti harmittelemaan hätäisyyttään. Parempi kuitenkin oikoa asetusta myöhäänkin kuin ei milloinkaan. Se asiassa jää ihmetyttämään, mihin alkuperäisen asetuksen laatijoilta katosi käsitys siitä, mikä on mahdollista ja kohtuullista.