Pääkirjoitus

Ve­ro­hal­lin­to tont­tui­lee

Velkaantuvan valtion tarve kasvattaa verotuloja on polttava, mutta suhdannesyistä ja asian poliittisen herkkyyden vuoksi veronkorotuksia ei ole helppo toteuttaa.

Velkaantuvan valtion tarve kasvattaa verotuloja on polttava, mutta suhdannesyistä ja asian poliittisen herkkyyden vuoksi veronkorotuksia ei ole helppo toteuttaa. Näyttääkin siltä, että valtiovarainministeriössä joku on saanut oivalluksen siitä, miten verojen kiristys on parasta toteuttaa: hipihiljaa niin, ettei kukaan huomaa.

Tältä ainakin vaikuttaa se verohallinnon toiminta, jonka Aamulehti paljasti. Asuinkäytössä olevien omakotitalojen perintö- ja lahjaverotuksen käypää arvoa tavoittelevat arvostushinnat nousevat tulevassa vuodenvaihteessa paikoin jopa 38-51 prosenttia. Muutoksesta ei ole tiedotettu aktiivisesti, vaikka sen voimaantulo on jo käsillä.

Ei erityisen hyvää hallintoa.

Verotusarvojen korotukset ovat kaiken lisäksi niin reippaita, että niistä pitäisi käydä avoin poliittinen keskustelu. Ei tällaisia ratkaisuja pidä tehdä verohallinnon sisäisillä päätöksillä, ei vaikka niiden takana olisikin ministeriön poliittinen ohjaus. Verotusvalta Suomessa kuuluu edelleen eduskunnalle, ei yhdelle tai kahdelle virkamiehelle.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen nousi keskiviikkona puolustamaan päätöstä. Hänen mukaansa asia on oikeudenmukaisuuskysymys, sillä tähän asti veroa on maksettu hieman eri perustein eri kunnissa.

Selitys ei kelpaa. Ei Kataisen mainitsema tavoitekaan oikeuta äkkinäisiin rajuihin muutoksiin, virkamiesten hyppimiseen lainsäätäjien tontille eikä huonoon tiedottamiseen.

Eri asia olisi ollut, jos kyseessä olisi ollut jonkinlainen verotusarvojen inflaatiotarkistus. Inflaatio on kuitenkin Suomessa nyt nollan tuntumassa, ei kymmenissä prosenteissa. Eduskunta voisi nyt käyttää sitä valtaa, joka sillä on.