Samaan aikaan kun ihmiskunta ponnisteli Kööpenhaminassa sopua maapallon lämpötilasta, koti-Suomessa lämpöä nostatti Keskon päätös tuoda seksileluja myyntiin Citymarketeihin. Sanomattakin on selvää kumpi kiinnosti enemmän, maapallon tulevaisuus vai Citymarketin vempaimet.
Hesari kysyi verkossa, miten kansa suhtautuu seksikapistuksiin kaupan hyllyllä. Yli 12 000 vastasi. Äänet menivät melkein kuin EU-kansanäänestyksessä aikoinaan, kyllä-puolue voitti 55 prosentin osuudella. Sama oli jakauma Kalevan verkkogallupissa. 1600 vastaajasta 54 prosenttia kannatti seksilelujen myyntiä lähimarketissa.
Suomalaiset näyttävät jakautuvan kahteen leiriin, oli sitten kyse Euroopan yhdentymisestä tai muusta yhdentymisestä.
Keskustelu aiheesta kävi vilkkaana myös Kalevan verkkosivuilla. Kommenteissa oli mukana syvää moraalista paheksuntaa, äkkinäppärää viisastelua ja, kuten asiaan kuuluu, mauttomuuden rajoja kolistelevaa huumoria.
Seksi ja siihen sisältyvät varusteet saivat osan keskustelijoista repimään hiuksensa, osa halkaisi plussakorttinsa. Vastaavasti löytyi niitä, jotka korostivat aihepiirin olevan mitä luonnollisin ja että mitäs ihmeellistä mokomien myynnissä on. Kaiken kukkuraksi verkkosivuilla levisi tieto, jonka mukaan Euromarket oli ehtinyt alan kauppiaaksi ensiksi. Sitä vain ei aikaisemmin yleisesti tiedetty.
Ilmeisesti kyseiset apuvälineet käyvät kaupaksi ilman laaja-alaista markkinointiakin. Kesko on suomalaisessa vähittäiskaupassa niin suuri tekijä, että kun se uskalsi tulla kaapista ulos, muutkin uskaltavat.
Keskon päätös kuuluu osaltaan kaupan vapauttamiseen, joka tähän saakka on ollut lähinnä poliittis-hallinnollista vääntöä siitä, kuka saa pitää liikettä auki ja milloin.
Seksilelujen tuonti lähikauppaan koettelee ihan muita rajoja, sellaisia joka liittyvät kansalaisten häveliäisyyteen tai moraaliin, eivät niinkään lainsäätäjän toimiin. Aikuisten leikkeihin liittyvien laitteiden myynnissä kun ei ole mitään laitonta saatikka tavatonta. Bisneksen rajat piirtyvät asiakkaiden käyttäytymisestä, joka pohjaa muun muassa sukupuolikäsityksiin, sukupuoleen, perhe- ja avioliittokäsitykseen ja lastenkasvatukseen.
Vapaamielisinkin, kevytmielisestä puhumattakaan, kokee olonsa tukalaksi latoessaan ruokaa ostoskärryyn ja joutuessaan samalla selittämään lapselleen, mikäs se siinä hyllyssä sojottaa.
Silloin eurot voivat mennä muualle, vaikka kuluttajan suhtautuminen mainittuihin välineisiin olisi miten suvaitsevaista tahansa. Sitä ei vain halua joutua silmätikuksi joutuessaan käymään keskustelua elämän perusasioista kassajonossa raskaan työpäivän jälkeen.
Seksilelujen tuonti tavalliseen lähimarkettiin ei oikeasti ole kauhean iso asia. Paremminkin tosiasioiden tunnustamista - ja voi sen tulkita asiakaspalvelun parantamiseksikin. Ehkäisyvälineet ovat olleet hyllyillä vuosikymmenet. Niistä ei juuri keskustelua käydä. Kaikki muutkin aihepiirin liittyvät tuotteet voi laittaa hyllyille niin hienovaraisesti, ettei niistä ainakaan vaivautua tarvitse.
Sen käyty keskustelu jälleen todisti, että suomalaiselle kuluttajalle seksistä puhuminen on samanlaista kuin ranskalaisen poskisuudelman antaminen: joko se ei irtoa ollenkaan tai moiskautus menee överiksi.
Citymarketien uusista menestystuotteista käyty keskustelu paljasti, jos tämä verbi tässä nyt sallitaan, myös sen, että seksi on kaikesta huolimatta helpompaa hyväksyä lähimarkettien hyllyillä kuin esimerkiksi viinit. Periaatteessa molemmat ovat aikuisille tarkoitettuja tuotteita, mutta vain toisen vähittäismyynti on valtiovallan toimin alistettu monopolille.
Minusta on aiheellista pohdiskella, miksi.
Sitten sananen paljon vähemmän seksikkäästä aiheesta eli Julkisen sanan neuvostosta.
JSN:ää on runneltu pitkin viikkoa. Pääministerin väitetystä lautakasasta tehtiin kantelu, josta JSN antoi vapauttavan päätöksen. Neuvoston katsottiin ajautuneen kaikkien aikojen kriisiin.
Mitä ihmettä JSN:ltä oikein odotettiin? Neuvosto ei ole poliisi, ei tuomioistuin. Se tulkitsee Journalistin ohjeita. Nimettömiä lähteitä käytetään jatkuvasti. Kyseessä oli aihe, jolla on laaja yhteiskunnallinen merkitys. Mikäli JSN olisi antanut langettavan, se olisi mutkan kautta ottanut sen kannan, että Ylen Silminnäkijän juttu on tuulesta temmattu.
Sitäkään ei voi sadan prosentin varmuudella tietää, kun on sana sanaa vastaan.
Ei JSN ollut raukkamainen. Tässä kiistassa raukkamaista on se, että näin vakavan asian puiminen sysättiin taholle, jolla ei ole mitään välineitä tutkia tai selvittää, kumman väittämät ovat annettujen tietojen valossa kestävämmät. Poliisille ja tuomarille olisi ollut kerrankin käyttöä.