Kahden presidentin läsnäolo pohjoisen tutkimusfoorumin avajaisissa Oulussa oli osoitus siitä, että pohjoisten alueiden keskustelut kantavat yhä kauemmaksi.
Kansainvälisiä tutkijatapaamisia nähdään yliopistoissa useinkin. Harvoin niissä kuitenkaan on kahta presidenttiä läsnä. Oulussa torstaina alkanut pohjoisen tutkimusfoorumi lähti liikkeelle Suomen ja Islannin presidenttien avauspuheilla, joissa oli yhteinen piirre. Sekä Tarja Halonen että Olafur Ragnar Grimsson korostivat pohjoisten alueiden maailmanlaajuisen merkityksen kasvua.
Tutkimusfoorumi itsessään on Grimssonin Rovaniemellä esittämä aloite kahdeksan vuoden takaa, joten on luontevaa, että hän yhä seuraa sen etenemistä. Kyseessä on harvinaisen vahva esimerkki islantilais-suomalaisesta yhteistyöstä. Grimsson on hankkinut foorumille poliittisesti hyvin vahvan taustaryhmän, ja Lapin yliopiston tutkijakonkari Lassi Heininen on juossut kokoon muotoja ja sisältöjä.
Mutta yhtä hyvin tuloksena olisi silti voinut olla jonnekin tiedemaailman marginaaleihin katoava seminaarisarja, joka ei juuri huomiota herätä - ja sellaisia foorumin aiemmat tapaamiset ovatkin olleet.
Idea on kuitenkin vanhetessaan voimistunut, ja tällä kertaa Perämerenkaarella kiertävään tapahtumaan on tullut mukaan hyvinkin kattava joukko pohjoisten alueiden tutkijoita ja muita toimijoita, kuten juuri päätöksentekijöitä. Tällä puolestaan on suora yhteys esimerkiksi arktisen neuvoston tuleviin suunnitelmiin. Neuvoston odotetaan jatkavan pari vuotta keskeytyksissä ollutta työtä ilmastonmuutoksen seurausten selvittämiseksi.
Samalla foorumi osaltaan pohjusti maaperää pohjoisen ulottuvuuden uudelle sisällölle. Pohjoisen ulottuvuuden toimintamalli muuttuu marraskuussa, ja seuraava askel on käyttää avautuvia mahdollisuuksia hyödyksi. Oulun yliopisto on tässä tilanteessa ollut ajan hermolla.
Rehtori Lauri Lajunen esitteli uutta "pohjoista osaamisyhteisöä", joka kytkeytyisi pohjoisen ulottuvuuden uusiin rakenteisiin. Niihin liittyy myös oululaisehdotus uudesta rahoitusinstrumentista, joka helpottaisi yhteisiä tutkimushankkeita ja opiskelijavaihtoa.
Kuten presidentti Grimsson Oulussa kuvaili, pohjoisen yhteistyön rooli on vahvasti muuttumassa. Vielä jokunen vuosi sitten arktisten alueiden väki lähinnä keskusteli keskenään muiden sitä huomaamatta. Nyt sen sijaan alueen tapahtumat ovat saaneet ja saamassa lisää maailmanlaajuista merkitystä ja mielenkiintoa.
Ilmastonmuutoksen dramaattisuuteen havahtuminen on tässä yksi tärkeimmistä tekijöistä - pohjoisessa muutos on rajumpi kuin missään, ja seuraukset tuntuvat kaikkialla. Mutta myös arktiset valtavat energiavarat ja avautuvat uudet kuljetusreitit lisäävät huomiota alueelle.
On poikkeuksellista ja samalla arvokasta, että tiedeyhteisö on ottanut näkyvää roolia pohjoisia alueita koskevan keskustelun edelläkävijöinä. Tosin havahtuminen ei ole yltänyt aivan kaikkialle.
Suomi ei ole esimerkiksi lainkaan suunnannut lisäresursseja alkavan kansainvälisen polaarivuoden tutkimushankkeisiin, vaikka kyseessä on merkittävin kansainvälinen tieteellinen yhteisponnistus alueella vuosikymmeniin. Tämä on pahassa ristiriidassa sen kanssa, että poliittisella tasolla Suomi on kiitettävästi edistänyt pohjoista kansainvälistä yhteistyötä. Periaatteiden vieminen käytännön toimintaan asti olisi kuitenkin myös tarpeen, jotta esiintyminen on kauttaaltaan uskottavaa.