Valtioneuvos Harri Holkerin (kok.) mielestä salaisten arkistojen raportteja julkistettaessa tutkijoiden lisäksi myös asianomaisilla pitäisi olla oikeus tutustua itseään koskevaan aineistoon. Hänen mielestään nykyinen tilanne on epäreilu, varsinkin kun eräät suomalaiset tutkijat ovat onnistuneet saamaan joitakin yksittäisiä tiedusteluraportteja nähtäväkseen.
Holkerin mukaan meillä nousee vähän väliä jonkinasteinen mediakohu, kun joku tutkija on päässyt vilkaisemaan yleisöltä suljettuja arkistoja. Muutamiin hajahuomioihin perustuen on julkaistu kirjoja, joissa paljastusten nimikkeellä saavat huutia erityisesti vuosien takaiset poliittiset johtajat. Kirjojen lähdekritiikissä on Holkerin mukaan toivomisen varaa.
Holkeri kertoo kolumnissaan Turun Sanomissa, että häntä tapaili ´kotiryssän´ lisäksi myös oma ´himajenkki´, joka oli kiinnostunut samoista asioista kuin itäinen kollegansa. Parhaiten asioista perillä oli Holkerin mukaan Britannian tiedustelupalvelu, jonka edustajat puhuivat varsin kelvollista suomea.
-- Neuvostoliiton aikana Suomessa vaikutti erityinen ´kotiryssäinstituutio´. Se toimi yksinkertaisesti siten, että jokaisella vähänkin poliittisesti merkittävällä henkilöllä oli joku Neuvostoliiton lähetystön edustaja, joka piti häneen yhteyttä. Mitä merkittävämpi asema suomalaisella, sitä korkeammalle rankkeerattu hänen toimiaan seuraava yhteyshenkilö sikäläisittäin oli, kirjoittaa Holkeri.
-- Tiedän siis, että minua koskevia poliittisia henkilöraportteja on arkistoituna niin Moskovassa, Washingtonissa kuin Lontoossakin. Niiden sisältöä en sitten taas laisinkaan tunne, toteaa Holkeri.