Idea suuresta eurooppalaisesta talousalueesta, jossa työvoima, pääomat, tavarat ja palvelut liikkuvat alueella vapaasti, on toteutumassa. Nyt puhutaan palvelujen kaupan vapauttamisesta. Palvelujen osuus koko EU:n taloudesta on reilusti yli puolet. Jos palveluja ei saisi tarjota vapaasti maasta toiseen, sisämarkkinat olisivat vain osaksi vapaat.
Palveluita tarjoavat ovat kaikki, jotka perivät palveluistaan maksun, aina partureista lääkäreihin. Ammattikunnat toisensa jälkeen ovat älähtäneet suunnitelmista. Vapaata kilpailua kannatetaan, mutta juuri oman ryhmän kohdalla pitää tehdä poikkeus.
Kiinteistönvälittäjät, tilintarkastajat, taksimiehet, sairaanhoitajat ja kotiavustajat ovat yleisesti ottaen sitä mieltä, että palvelujen laatu huononee, jos ne tulevat vapaan kilpailun piiriin.
"Kurjakin kartelli on parempi kuin ihan vapaa kilpailu", sanoo vanha liikemiesviisaus.
New Yorkin Manhattanilla keltaisia takseja ajavat maahanmuuttajat, jotka useinkaan eivät puhu kuin muutaman sanan englantia ja opastus jää asiakkaan vastuulle.
Tukholman taksiuudistus muutama vuosi sitten meni kiville ainakin vaativan asiakkaan näkökulmasta katsoen. Vapaa kilpailu toi villin hinnoittelun ja kuljettajia, joiden kulttuureissa ei ole tapana aukoa ovia tai nostella ainakaan naismatkustajien laukkuja.
Suomessa taksiammatti on luvanvaraista ja voimakkaasti säänneltyä. Kyyti on kallista, mutta autot ovat ensiluokkaisia ja kuljettajat osaavat osoitteensa yleensä paremmin kuin monessa muussa maassa.
Jos direktiivi menee Euroopan eduskunnassa ehdotetussa muodossa läpi, taksia, sairasautoa tai ruumisautoa voi kuka tahansa ammatikseen ajella koko EU:n alueella.
Kauppa- ja teollisuusministeriö on laskeskellut, että juuri Suomi ja muut Euroopan reunavaltiot hyötyvät palvelujen kaupan vapauttamisesta eniten. Hyvin koulutetut eri alojen ammattilaiset pääsisivät viemään palveluja isoille markkinoille.
"Tuottavuutta Suomessa olisi parannettava muillakin aloilla kuin rahoitusalalla ja elektroniikkateollisuudessa, myös julkisella sektorilla", Suomen Pankin uusi pääjohtaja Erkki Liikanen sanoi viime viikolla. Palvelut ja julkinen sektori laahaavat Suomessa pahiten jäljessä, Liikanen tähdensi.
Samana päivänä Liikasen kanssa SDP:n eduskuntaryhmä linjasi kantojaan palveludirektiiviin. Ryhmä oli tiukempana kuin Suomen hallitus.
Terveydenhuollon ja muun sosiaalitoimen alueella pelot ja ennakkoluulot ovat suuret. Miten voidaan turvata palvelujen laatu? Miten voidaan luottaa siihen, että vierasmaalainen lääkäri on asianmukaisesti koulutettu?
Meillä korostetaan usein, miten korkealla tasolla suomalaiset terveyspalvelut ovat. Silloinhan kilpailua ei pitäisi pelätä. Sitäkin osataan ounastella, että suomalaiset kunnat ja kuntayhtymät taloudellisessa ahdingossaan tulevaisuudessa ostavat jotkut terveyspalvelunsa ulkomailta.
Sisämarkkinakomissaari Frits Bolkestein ei näe rajat ylittävässä kaupassa mitään outoa. "Eikö ole hyvä, että lonkkaleikkausta odottava britti voi käydä hoidattamassa vaivansa Unkarissa, josta lasku lähetetään potilaan kotimaahan?"
Kysymys, joka aiheuttaa eniten keskustelua, on niin kutsuttu alkuperämaaperiaatteen soveltaminen. Sen mukaan vastuu ja valvonta on siinä maassa, josta palvelua tarjotaan. Puolalaista rakennusfirmaa, joka urakoi Suomessa, vahdittaisiin ja verotettaisiin siis Puolassa, ei Suomessa.
"Luottamus hyvä, kontrolli parempi", sanoi jo aikanaan V. I. Lenin. Nimenomaan pohjoismaissa pelätään sosiaalista polkumyyntiä, jossa sekä suomalaiset työmiehet että yritykset joutuisivat kohtaamaan epäreilun kilpailun."On suuri vaara, että palveludirektiivi muuttuu työehtojen polkemisdirektiiviksi", SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen sanoi taannoisessa kolumnissaan.
Direktiiviehdotus sanoo, että vaikka työn laatu ja laillisuus jää alkuperämaan vastuulle, palkkojen, työaikojen ja lomien suhteen on noudatettava vastaanottajamaan määräyksiä. Työskentelymaan asia olisi kuitenkin valvoa, miten ehtoja noudatetaan.
Sepä ei aina ole helppoa. Rakennusala on ollut vaikeimmin valvottava koko maanosassa. Suomessakin ammattiliiton miehet ja poliisit ovat joutuneet yhdistämään voimansa pimeän työvoiman ja harmaan talouden valvonnassa.
Komission edustaja vakuutti viime viikolla Brysselissä, että tarkoitus ei ole heikentää työntekijöiden asemaa. Suullisessa puheenvuorossa korkea virkamies lupasi, että tarkennetussa esityksessä nimenomaan velvoitetaan toimimaan vastaanottajamaan säännöillä.
"Myös työmarkkinasopimuksia on noudatettava niissä maissa, joissa tulosopimuksia on perinteisesti kunnioitettu lähes lainvoimaisina."
Sekin on laskettavissa, että ilman siirtoväkeä Suomi ei pärjää. Kahdenkymmenenviiden vuoden kuluttua yli 65-vuotiaita suomalaisia on jo 1,4 miljoonaa, kun heitä tänä päivänä on vielä alle miljoonan. Yli 85-vuotiaitten osuus kasvaa kahdellasadalla tuhannella.
Kuka meitä kärrää sairaaloiden ja vanhainkotien käytävillä, kuka kuskaa kauppakeskuksiin ja takaisin? Kuka ajaa taksia talviöinä?
Saattavat olla tummakulmaisia, suomea murtaen puhuvia nuoria miehiä ja naisia, jotka tulevat Euroopan ulkopuolelta.
Pahin painajainen on, että Suomi on niin pieni markkina, ettei meistä kukaan palvelun tarjoaja kiinnostu. Tai että saamme siirtolaisiksi vain valmiiksi syrjäytynyttä väkeä.