Hevostalouden suurin yksittäinen ongelma Suomessa on tällä hetkellä hevosteurastamojen puute. Vaivaisia ja vanhoja hevosia pidetään hengissä ja kyse alkaa alan ihmisten mukaan olla jo eläinrääkkäyksestä.
Tilanne on aiheuttanut monia kielteisiä liitännäisvaikutuksia, jotka heijastuvat koko alaan. Monet pitävät nopeimpana ja ainoana ratkaisuna koko ajan pahenevaan tilanteeseen sitä, että valtio alkaa maksaa tapporahaa hevosesta.
Perinteisesti hevoset ovat päätyneet suuriin teurastamoihin, mutta EU:hun siirtymisen myötä teurastamot ovat lopettaneet kavioeläinten teurastamisen ja hevosista on syntymässä ongelmajätettä, jonka tuhoaminen maksaa hevosen omistajalle pitkän pennin.
Hevosia on Suomessa nyt enemmän kuin kertaakaan 70-luvun jälkeen eli noin 60 000. Niiden teurastusmäärät ovat romahtaneet, ja nykyisin teurastetaan ainoastaan noin 700 hevosta vuodessa, kun kaikkiaan hevosia poistuu noin 3 000 vuodessa.
Teurastusmäärien romahdus alkoi 1995 hintasuhteiden muututtua ja toinen romahdus tuli, kun sairasteurastamotoiminta loppui suurissa teurastamoissa.
Eläinsuojelullisesti väärin
- Tämä ei ole enää eläinsuojelullisesti oikein eikä myöskään taloudellisesti. Hevosalan ammattilaisten keskuudessa ollaan lähes yksimielisesti sitä mieltä, että teurastus on paras vaihtoehto hevosen lopettamiseksi, sanoo maaseutuasiamies Seppo Hongisto Miehikkälästä.
Suurin osa lopetettavista hevosista päätyy nyt kuoppaan. Pieni osa poltetaan polttolaitoksissa tai eläinkrematorioissa. Polttaminen taas on erittäin kallis tapa hävittää hevonen.
Miehikkälän kunta on teettänyt Heikura ja Leino Oy:llä esiselvityksen hevosteurastamon perustamisesta kuntaan. Selvityksen sanoma on varsin tyly. Laskemalla lähes miten tahansa hevosteurastamosta ei nykyhinnoin tule kannattavaa.
- Jotta edellytykset saataisiin kannattaviksi tulisi lihamassasta saada riittävä, yli kahden euron kilohinta. Lisäksi tulisi tehdä pitkät sopimukset ja hevosalan tulisi sitoutua voimakkaasti teurastamoon. Elintärkeätä olisi myös se, että raaka-ainetta olisi riittävästi ja sen tulisi ehdottomasti olla ilmaista, luettelee agronomi Kalle Leino esiselvityksen tehneestä Heikura Ja Leino -yhtiöstä.
Teurastamo kannattamaton
Selvityksen perusteella voi myös päätellä, ettei teurastamolla ole elinmahdollisuuksia, jos alkuinvestoinnit tulevat suuriksi. Eli yhteiskunnan ja alan järjestöjen tuki teurastamotilojen ja -välineiden hankkimiseen on välttämätöntä.
Ennen EU:hun menoa 1990-luvun alussa oli Suomessa lihasta kova kysyntä ja hevosenlihakin kelpasi. Se oli korvaavaa materiaalia makkaratehtaalle ja se oli selvästi halvempaa kuin muut lihat.
- Hevosen lihasta sai omistaja parhaaseen aikaan liki 20 markka kilolta. Ja minä tein vielä välistä elämäni parasta kauppaa. Sitä kesti nelisen vuotta. Olin silloin itsenäinen teurastajayrittäjä, kertoo Markku Helander Loimaalta.
Hän arvelee, ettei hevosenlihasta enää markkinatuotetta tule ellei maailma muutu. Nyt olisi hänen mielestään edullisin tapa päästä hevosesta polttamalla.
Hevosen lihaa syödään Suomessa nykyään varsin vähän, noin 600 000 kiloa, liki saman verran kuin jänistä. Suomeen kuitenkin tuodaankin ulkomailta hevosen lihaa, lähinnä Australiasta, Brasiliasta ja Argentiinasta. Vuosittain lihaa tuodaan 540 000 kiloa.
- Eli meidän laskelmien perusteella vain kuudesosa hevosenlihasta, jota syödään Suomessa on Suomesta. Jos tuonti poistettaisiin poistuisi myös teurastusongelma, Leino muistuttaa.