Kansan suussa palokärki (Dryocopus martius), suurin tikkamme, on saanut jykeviä nimiä: hongankoro, kärgi, palotikka ja konkelo.
Palokärjen tieteellinen nimi merkitsee puuta hakkaavaa sodanjumala Marsin lintua. Roomalaisille Mars oli sodan, mutta myös hedelmällisyyden jumala. Hedelmällisyyteen viittaa laajalle levinnyt ja yhä elävä uskomus tikoista sadetta tuovina lintuina.
Palokärjen huomiota herättävä valittava huuto ei ole jäänyt kansalta vaille selitystä.
Aunuksesta tallennetussa tarinassa linnut olivat luomassa maailmaa.
Palokärki ei halunnut osallistua luomistöihin ja sen vuoksi siltä kiellettiin veden juonti muualta paitsi haavan lehdeltä. Pitkien poutakausien aikana palokärki alkaa valittaa janoaan. Sen verran kuulee vedenantaja tikan valitusta, että antaa sataa ainakin tilkkasen.
Palokärjen, erämaiden asukin, ilmaantuminen kartanolle koputtelemaan ennusti epäonnea. Nykyisin lintu voi pesiä jopa kaupungissa.
On vähemmän onnekasta, jos palokärki löytää talon rakenteista lempiruokaansa hevosmuurahaisia, sillä muurahaiset jyrsivät talon rakenteita. Pesän tämä vahvanokkainen lintu takoo usein järeään haapaan tai mäntyyn. Helmipöllö tai telkkä saattaa asettua palokärjen vanhaan pesäkoloon.
Saksassa lintu tuntuisi tuovan onnea, sillä sen huutoa kuvataan glück-glück-glück eli onni-onni-onni. Onnen sijasta silkkaan kokemukseen lienee nojannut entinen kalastaja: "Jos palokärjen punaista päänahkaa sitoi kappaleen uistimeen, niin kyllä hauki kiinni karasi."