Oulu "Hämmästyttävää", huokaa ääneen kaukoputkella auringon valaisemaan valkoista kuun pintaa tiiraava ensikertalainen. Maailmankaikkeus avautuu silmien yläpuolella hiljaisessa metsässä oululaisen tähtitieteellisen yhdistyksen Arktosin tähtitornin kupeessa Ruukissa. Unohtuu aika, paikka ja varpaita kylmäävä pakkanen.
Venus loistaa kirkkaana iltatähtenä kuun vieressä lounaistaivaalla. Tuolla taas on Otava ja siitä silmillä suunnistaessa vielä ylöspäin löytyy taivaan napa Pohjantähti, Arktosin jäsen Juha Tervaskanto esittelee avaruuden ikkunaa.
"Pyörryttää ja jalat menevät alta, kun etsin ja löydän taivaalta galaksin, joka on meistä 2-3 miljardin valovuoden päässä. Ajattelen, missä minä itse olen. Pienenä pisteenä täällä Maa-planeetalla. Tätä ei järki käsitä", Tervaskanto tilittää tuntojaan mieliharrastuksestaan galaksien bongaamisesta.
Mutta jo 400 vuotta ennen Tervaskantoa ja muita maailmankaikkeuden ihmeitä ihastelleita Johannes Kepler julkaisi kaksi ensimmäistä planeettaliikkeen lakiaan ja Galileo Galilei rakensi kaukoputken ja löysi Jupiterin neljä kuuta. YK onkin julistanut vuoden 2009 tähtitieteen kansainväliseksi vuodeksi.
Uuden vuoden päivänä avattiin Kosminen päiväkirja. Siinä yli 50 ammattitähtitieteilijää yli 35 maasta kertoo blogissaan tutkijan arjesta. Euroopan eteläisen observatorion (ESO), Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruushallinnon (Nasa), Euroopan avaruusjärjestön (ESA) ja Japanin ilmailu- ja avaruushallinnon (Jaxa) tutkijat kirjoittavat elämästään, työstään ja haasteistaan.
Halukkailla on mahdollisuus tutustua maailmankaikkeuden ilmiöihin 365 päivää tähtitiedettä -sivustoilla. Jaksot kirjoitetaan, kuvataan ja tuotetaan eri puolilla maailmaa. Vuoden toinen kulmakivihanke on Sata tuntia tähtitiedettä. Maailmanlaajuisessa yleisötapahtumien sarjassa huhtikuussa on suoria verkkolähetyksiä ja havaintotilaisuuksia.
Yksi tähtitieteen sadan tunnin tavoitteista on Tervaskannon mukaan antaa tilaisuus niin monelle ihmiselle kuin suinkin katsoa kaukoputkeen kuten Galileo Galilei teki 400 vuotta sitten.
Pakkasen lauhtumista ja kevään tähtitaivasta odotellessa, Tervaskanto vinkkaa vuoden huipputapahtumasta. Vuosisadan pisin täydellinen auringonpimennys on 22. heinäkuuta ja kestää peräti 6 minuuttia 39 sekuntia. Kapea täydellisyysvyöhyke kulkee Intian, Bangladeshin ja Kiinan kautta.