Guangxi, Nanning Tie Nanningin esikaupunkialueella sijaitsevaan Huaguangin lukioon on kivinen ja kuoppainen. Liekö symbolista, sillä niin on monesti Kiinan etnisten vähemmistötyttöjen elämäkin. Eikä siihen juuri mahdu koulussa käyntiä. Ei ainakaan lukioon asti.
Huaguang on harvinainen lukio, sillä se on tarkoitettu ainoastaan Guangxin maakunnan vähemmistötytöille.
"Meidän oppilaat ovat köyhiä, etnisten vähemmistöjen tyttöjä, joilta puuttuu kunnon koulutusmahdollisuudet", selittää Liu Guanghua, yksityisen koulun perustaja, johtaja ja henkinen äiti.
Kiinassa etnisten vähemmistöjen lapsilla on keskivertoa heikommat mahdollisuudet saada koulutusta. Tutkimuksen mukaan Guangxin vähemmistöalueilla ainoastaan 28 prosenttia keskiasteen oppilaista kävi lukion, koko Kiinan keskiarvon ollessa 89 prosenttia. Tyttöjen osuus tästä oli vielä pienempi. Syitä siihen on monia.
Kyse on köyhyydestä sekä perinteistä. Köyhät maalaisperheet eivät halua panostaa tyttöjen koulutukseen. Poikien käydessä koulua tytöt jäävät kotiin "ruokkimaan sikoja" eli auttamaan kotitöissä. Tytöt menevät myös hyvin nuorina naimisiin synnyttäen monta lasta.
"Jos ei ole koulutusta, ei ole tietoa. Ja se puolestaan tietää huonoa elämänhallintaa", alleviivaa Liu.
Varhain naimisiin
Liu on voimakastahtoinen nainen, kenraalin ainoa tytär, joka perusti koulun kahdeksan vuotta sitten omilla, miehensä ja vanhempiensa rahoilla.
"Itse taistelin sen puolesta, että saisin tyttönä korkeamman koulutuksen. Myöhemmin asuin Guangxin maaseutukylässä kaksi vuotta osa-aikaisena opettajana. Silloin ymmärsin, että koulutus vähemmistöjen joukossa oli todellinen ongelma."
Koulun kaksi oppilasta, zhuang-vähemmistöön kuuluvat Huang Caijuan, 18, ja Wang Meilan, 17, ovat tyypillisiä tapauksia.
Heidän vanhempansa ovat köyhiä maanviljelijöitä, ja molempien perheessä on 3-4 lasta. Tytöt ovat perheensä ainoat, jotka ovat koskaan käyneet lukiota.
"Maalaiskunta, jossa asun on yksi alueen köyhimmistä. Vanhemmat odottavat pojan käyvän yläasteen ja menevän sen jälkeen naimisiin. Tytöt menevät naimisiin 15-17-vuotiaina. Minä olen vanhin kylästäni, joka ei ole edes vielä kihloissa. Joillakin ystävilläni on jo lapsia", kertoo Huang. Wang kertoo, että hän aikoo valita toisin ja tähtää yliopistoon.
"Vanhempani toivovat, että menestyisin. Että saisin hyvän työpaikan suuresta kaupungista. He eivät missään nimessä halua minun palaavan kotikylääni viljelemään."
Esimerkkinä muille
Huaguangin lukio on joutunut muuttamaan kolme kertaa, ja kerran se jouduttiin sulkemaan rahojen loputtua. Apuun tuli hongkongilainen kansalaisjärjestö, Sower Action, jonka avulla Liu pystyi vihdoin rakentamaan pysyvän koulun, ja rahoittamaan sen toiminnan.
Suurimmalle osalle koulun 300 oppilaasta koulutus Huaguangissa on ilmainen. Sponsorirahasta huolimatta tytöt joutuvat kuitenkin itse kustantamaan ruokakulut ja kirjamaksut.
"Me organisoimme tytöt kesäisin Shenzhenin tehtaille töihin. Tällä rahalla he pystyvät kustantamaan koko lukuvuoden. Työn yhtenä tarkoituksena on opettaa tytöille, mitä tarkoittavat vaikeudet elämässä."
Liun koulu on toiminut Guangxissa esimerkkitapauksena. Hän on myös lobannut maakunnan johtoporrasta edistämään vähemmistötyttöjen koulutusta. Sen tuloksena Guangxissa on jo kaksi muuta koulua, jotka ovat perustaneet erityisrahastot vähemmistötyttöjen kouluttamista varten.
Mutta tämä ei riitä Liulle. Hänen tavoitteenaan on taata kaikille maakunnan vähemmistötytöille tasa-arvoiset mahdollisuudet lukiotason koulutukseen.