aailmantaloudessa on vuoden alkupuolella menty lujaa. Kasvupyrähdys on ollut nopein 20 vuoteen. Pyrähdys oli niin kiivas, että perässäjuoksijat, kuten euroalue, eivät ehtineet sitä huomatakaan.
Vaikka suhdannehuipun arvioidaan olevan jo takanapäin, maailmantalouden kasvun ennustetaan silti jatkuvan suhteellisen ripeänä lähivuosina. Suomen Pankin tuore ennuste kertoo maailman kokonaistuotannon kasvavan noin neljän prosentin vauhtia.
Maailmankaupan kasvuksi povataan noin seitsemää prosenttia. Näin nopeasti maailman eri maiden yhteenlaskettu tuonti kasvaa. Koska yhden maan tuonti on toisten maiden vientiä, se merkitsee ainakin pienille maille saman verran lisää vientimahdollisuuksia. Eri asia on, miten näitä mahdollisuuksia kyetään käyttämään hyväksi.
Suomen suhdannevaihtelut reagoivat ennen maailmantalouden käänteisiin välittömästi, jopa ennakoivasti. Metsäteollisuuden vienti alkoi vetää heti, kun kansainvälisen talouden nousu oli alkamassa. Samalla vientihinnat ampaisivat vinhaan nousuun. Näin Suomi sai kaksinkertaisen piristysruiskeen. Suhdanteen käännyttyä myöhemmin alaspäin, Suomi sukelsi yleensä taantumaan.
Enää eivät maailman suhdanteet välity Suomeen metsäteollisuuden viennin ja vientihintojen kautta. Nyt suurimmat vaihtelut kokonaistuotantoon tulevat elektroniikkateollisuudesta. Alan vienti ei kuitenkaan ole seurannut kansainvälistä suhdannekehitystä. Pikemminkin voi sanoa, että tieto- ja viestintätekniset innovaatiot ovat itse synnyttäneet uudenlaisia vaihteluita maailmantalouteen.
Suomessa elektroniikkateollisuuden tuotannon vaihteluilla ei ole juuri ollut vaikutuksia yksityiseen kulutukseen tai muiden alojen investointeihin. Kuluttajat eivät ole reagoineet maailman suhdanteisiin tai rajuihin muutoksiin teknologiaosakkeiden hinnoissa. Paljon enemmän kulutusta ovat heiluttaneet autoveron muutokset. Vakaa tulokehitys, suotuisa korkotaso ja kohoavat asuntohinnat ovat pitäneet yksityisen kulutuksen kasvun itse asiassa hämmästyttävän vakaana.
Taloudellisen kasvun ennustetaan kiihtyvän Suomessa viime vuoden kahdesta prosentista hieman yli kolmeen prosenttiin ensi vuonna. Kasvua vauhdittavat yritysten investointien kääntyminen nousuun sekä viennin elpyminen. Vuonna 2006 kasvu taas hidastuu, joskin lievästi.
Kolmen prosentin kasvu noususuhdanteen huipulla on melko vaatimaton tulos. Se riittää hädin tuskin kääntämään työllisyyden nousuun.
Vaikka viennin ennustetaan vahvistuvan selvästi, sen kasvu jää jälkeen maailmankaupan kasvusta. Se merkitsee, että Suomen markkinaosuus maailmankaupasta supistuu edelleen.
Tavallisesti yritysten investoinnit vauhdittuvat noususuhdanteen loppuvaiheessa ripeään nousuun. Nyt investointien ennustetaan kolmen vuoden laskun jälkeen taas kääntyvän nousuun, mutta mistään investointiboomista ei ole kyse. Nousuvaiheen investoinnit tuskin riittävät edes korvaamaan viime vuosina tapahtunutta koneiden ja rakennusten kulumista.
Pieniä ja avoimia kansatalouksia kuten Suomea on totuttu pitämään eräänlaisina ajopuina maailmantalouden suhdanneaallokossa. Siksi suhdanne-ennustajilla on tapana selittää kotimaan talouskehitystä lähtemällä liikkeelle maailmantalouden ja sen kautta Suomen viennin vaihteluista.
On hyvin mahdollista, että Suomen kansantalous on 1990-luvun rakennemuutosten jälkeen tullut aiempaa vähemmän riippuvaiseksi lyhytaikaisista kansainvälisistä suhdannevaihteluista. Siten entinen ajopuuteoria ei enää sovi Suomeen.
Silti voi sanoa, että globalisaation vuoksi Suomen menestys on entistäkin riippuvaisempi siitä, miten suomalaiset yritykset kykenevät käyttämään hyväksi ripeästi kasvavan maailmankaupan antamia mahdollisuuksia.
Vanha nyrkkisääntö kertoo, että pienen ulkomaankauppaa käyvän kansantalouden taloudellisen kasvun tulisi pitkällä aikavälillä vastata suurin piirtein puolta ulkomaankaupan kasvusta. Seitsemän prosentin maailmankaupan kasvulla Suomen tulisi päästä peräti kolmen ja puolen prosentin kasvuun. Saavuttaminen edellyttäisi, että investoinnit lisääntyvät riittävän nopeasti siten, että työn tuottavuus jatkuvasti nousee.
Näin nopeaan keskimääräiseen kasvuun Suomessa tuskin enää koskaan päästään. Maailmankaupan kasvusta aiempaa suurempi osa muodostuu kehittyvien maiden ja vasta teollistuneiden maiden keskinäisen kaupan lisääntymisestä. Siksi vanhojen teollisuusmaiden osuus maailmankaupasta hiljalleen supistuu. Silti Suomen pitäisi yltää ainakin samaan viennin kasvuun kuin muut euroalueen maat. Siihen emme ole viime vuosina yltäneet, vaan Suomen viennin arvo on jo pitkään kasvanut hitaammin kuin muiden euroalueen maiden vienti.
Väestön ikääntyminen rajoittaa kasvua sen takia, että työvoiman määrä kääntyy ennen pitkää laskuun. Työvoimapanoksen laskun vastapainoksi tarvitaan suurempi pääomapanos. Sitä varten tarvitaan lisää investointeja
Suomessa pääomanmuodostus on jo pitkään ollut vaisua. Kone- ja laiteinvestointien määrä on viime vuosina ollut 1980-luvun tasolla. Yritysten investointien kasvu on vuoden 1998 jälkeen ollut jopa hitaampaa kuin muissa euroalueen maissa keskimäärin muista dynaamisemmista talousaluista puhumattakaan.
Taloudellinen kehitys ei ole vastedeskään tasaista, eivätkä suhdannevaihtelut maailmasta minnekään katoa. Mikäli Suomen vientimenestys pysyy keskinkertaisena ja investointihalukkuus alhaisena samaan aikaan, kun työikäinen väestö vähenee, voi käydä niin, että tulevina vuosikymmeninä nousukaudellakin yllämme parhaimmillaan parin prosentin kasvuun ja laskusuhdanteissa kirjaamme miinusmerkkisiä tuloksia.
Kyllä maailmantalouden ja maailmankaupan kehitystrendit antaisivat mahdollisuuksia parempaan tulevaisuudenkuvaan.