Rauhanpalkinnon perusti ruotsalainen Alfred Nobel (1833--1896). Nobel jätti testamentissaan valtaosan huomattavasta omaisuudestaan rahastoon, jonka korosta oli määrä vuosittain palkita ihmiskuntaa parhaiten palvelleita henkilöitä. Ensimmäisen rauhanpalkinnon vuonna 1901 jakoivat Punaisen Ristin perustaja, sveitsiläinen Henri Dunant ja ranskalaisen rauhanyhdistyksen perustaja Frederic Passy.
Punaisen Ristin kansainvälinen komitea on saanut eniten palkintoja: se on voittanut rauhanpalkinnon vuosina 1917, 1944 ja 1963.
Aiemmin rauhanpalkinnon on saanut 93 henkilöä ja 18 järjestöä.
Viime vuonna palkinnon jakoivat Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA ja sen johtaja Mohamed ElBaradei. Vuonna 2004 palkinnon sai kenialainen ympäristöaktivisti Wangari Maathai ja edellisenä vuonna iranilainen ihmisoikeustaistelija Shirin Ebadi.
YK ja sen pääsihteeri Kofi Annan jakoivat palkinnon vuonna 2001 työstään rauhanomaisemman maailman puolesta. Vuonna 1990 palkinnon sai Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshov. Hänet palkittiin työstään kylmän sodan lopettamiseksi.
Usein rauhanpalkinnon ovat jakaneet vastakkaisia tunteita herättäneet maailmanpolitiikan pelurit. Näin kävi mm. vuonna 1973, jolloin palkinto jaettiin Henry Kissingerin ja Pohjois-Vietnamin johtajan Le Duc Thon kesken. Tho tosin kieltäytyi ottamasta palkintoa vastaan. 1978 palkinto meni Egyptin presidentille Anwar Sadatille ja Israelin pääministerille Menachem Beginille.
1990-luvulla palkinto on jaettu Etelä-Afrikan presidentin Frederik de Klerkin ja ANC-johtaja Nelson Mandelan kesken (1993). Lähi-idän rauhanponnisteluista se myönnettiin vuonna 1994 PLO:n johtajalle Jasser Arafatille sekä Israelin ulkoministerille Shimon Peresille ja pääministeri Yitzhak Rabinille.
Tänä vuonna ehdokkaita oli 191, heistä 168 henkilöä ja 23 järjestöä. Palkinnon arvo on 10 miljoonaa kruunua eli runsaat miljoona euroa.
Lähteet: Norjan Nobel-instituutti, NTB