"Olen kaikesta huolimatta optimisti Venäjän talouskehityksen suhteen. Siellä maassa voi tapahtua melkein mitä tahansa, mutta aina se on selvinnyt. Nytkään ei ole tullut sellaista tietoa, että talouden kasvuarvioita pitäisi kovasti muuttaa. Kun öljyn hinta nousi korkealle, Venäjän talous kasvoi seitsemän prosentin vauhtia. Venäjän talouskehitysministeriö ennustaa vuoden 2009 kasvuksi 2,4 prosenttia. Toisaalla pessimistit arvioivat, että kasvu painuu puoli prosenttia pakkaselle", Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen tutkimuspäällikkö Pekka Sutela sanoo.
Hän arvelee, että maailmantalouden kriisi voi hyvässä lykyssä mennä parissa vuodessa ohi, minkä jälkeen energian kysyntä taas kasvaa ja hinta nousee.
"Jos maailmantalouden kriisi kestää monta vuotta, se on vakavampi juttu. Nytkin Venäjän infrastruktuuri rapistuu. Tämä nykyinen talouskriisi on amerikkalaisten keittämä soppa, minkä pääministeri Vladimir Putin on kitkerästi sanonut useita kertoja. Vuoden 1998 kriisi, ruplan romahdus, oli sen sijaan Venäjän oma keitos."
Askeltaen devalvaatioon
Ulkomailla pelätään, että Venäjällä on taas edessään ruplan devalvointi eli sen ulkoisen arvon heikentäminen suhteessa euroon ja dollariin.
"Askeltava devalvaatio alkoi marraskuussa 2008, siitä lähtien rupla on heikentynyt lähes 15 prosenttia suhteessa Venäjän keskuspankin pitämään valuuttakoriin. Nyt Venäjällä väitellään, mitä ruplalle pitäisi oikeasti tehdä. Moskovassa pääosa asiantuntijoista on sitä mieltä, että kertarysäys eli kunnon devalvaatio olisi parempi kuin portaittain askeltaen", selvittää Sutela.
Askeltava devalvaatio saattaa luoda kansalaisten keskuuteen odotuksia, että se ei lopu koskaan.
Äkkirysäyksen vastustajat muistuttavat, että se olisi myös vastoin pääministeri Putinin tasapaino- ja vakauspolitiikkaa.
Ruplan kurssista saattaa tulla uutisia alkavalla viikolla, kun joulu ja Venäjän uudenvuoden juhlakausi ovat ohi ja ihmiset palaavat lomiltaan töihin.
"Jos Moskovassa päädytään kertarysäykseen, tehdään se lähiviikkojen aikana. Moskovassa puhutaan 25 prosentin devalvaatiosta, josta jo kymmenisen prosenttia on toteutunut pienin askelin", arvioi Sutela.
Hän muistuttaa, että mielikuva ruplan heikkoudesta on väärä, sillä monen kehittyvän maan valuutta on heikentynyt paljon enemmän kuin Venäjän rupla. Esimerkiksi Valko-Venäjä devalvoi valuuttansa 25 prosenttia uudenvuodenpäivänä.
Suomalaisille vientiyrityksille ruplan devalvaatio olisi huono asia, kun venäläisten yritysten kasvu pysähtyy tuontitavaroiden kallistuessa.
Venäjällä toimiville ulkomaisille yrityksille devalvaatiosta ei olisi juurikaan haittaa, jos ne ostavat raaka-aineensa ruplilla ja myös laskuttavat ruplissa.
Devalvaatio on myrkkyä niille yrityksille, jotka ostavat tuotantopanoksensa euroilla ja myyvät ruplilla. Jos devalvaatioprosentti on iso, eivät yritykset pysty viemään sitä hintoihin.
Venäjän vaikeaa tilannetta lisää vielä se, että teollisuustuotanto laski marraskuussa noin yhdeksän prosenttia verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen.
Öljy määrää taloutta
Kun öljyn maailmanmarkkinahinta liikkui 140 dollarissa barrelilta, Venäjälle tulvi valuuttoja ovista ja ikkunoista.
Nyt öljyn hinnasta on tippunut sata dollaria pois. Talouskehitysministeriön ennuste Venäjän talouskasvuksi - 2,4 prosenttia - perustuu 50 dollarin tynnyrihintaan.
Venäjän vientituloista kaksi kolmannesta tulee maakaasun ja öljyn myynnistä.
"Jos öljyn hinta painuu pitkäksi aikaa 30-40 dollariin, se on tosi paha paikka Venäjän taloudelle. Silloin maan bruttokansantuote supistuu ja valtion budjettitulot laskevat rajusti. Venäjän federaation budjetista puolet katetaan energian vientituloilla", kertoo Sutela.
Öljyn halpa hinta kääntäisi Venäjän vaihtotaseen negatiiviseksi ja iso valuuttavaranto alkaisi supistua. Kaiken lisäksi Venäjän öljyntuotannon kasvu on hidastunut vuodesta 2004 lähtien, koska uusia investointeja on tehty vähän ja öljylähteet ovat vaikeissa paikoissa.
Venäjän valuuttavaranto on varsin suuri, sillä elokuussa 2008 se oli hieman alle 600 miljardia dollaria. Nyt siitä on käytetty pankkisektorin ja rakentamisen tukemiseen neljännes, 150 miljardia dollaria.
"Itänaapurissa on totuttu siihen, että rahaa riittää, kun öljyn hinta oli pitkään korkealla. Samoin energiayhtiöt ovat olleet valtioita valtiossa korkeiden energiahintojen aikana. Nyt kaikki on muuttunut."
Jenkit ovat vetäytyneet
Moskovan pörssin arvosta suli viime vuonna kaksi kolmannesta, kun varsinkin amerikkalaiset suursijoittajat, eläkesäätiöt ja sijoitusrahastot, myivät kaukaisia sijoituksiaan. Tilanne on osittain sama kuin Helsingin pörssissä, josta jenkit ovat poistuneet.
"Amerikkalaiset sijoittajat ovat vetäytyneet, kun oma pesä on tulessa. Sama tilanne on muissakin kehittyvissä talouksissa kuten Kiinassa ja Brasiliassa", muistuttaa Sutela.
Kun taloustilanne on epävarma, venäläiset nostavat itsekin rupliaan pankeista pois ja vaihtavat niitä euroiksi ja dollareiksi. Sutelan mukaan se on viranomaisten suuri huolenaihe: ruplataloudesta siirrytään uudelleen dollaritalouteen.
Kesällä 2007 ruplasta tuli vapaasti vaihdettava valuutta. Venäjä on ollut ylpeä valuuttansa vakaudesta syksyn 1998 romahduksen jälkeen.
Epävarmoina aikoina venäläiset miljonäärit ja miljardöörit suosivat jostain syystä Kyproksen pankkeja ja sijoittavat sinne.
"Kypros on lähellä Venäjää. Se on uusi turistikohde venäläisille, ja Venäjän isoista kaupungeista on avattu suoria lentoreittejä Kyprokselle. Sehän on kätevää, kun auringonoton lisäksi voi hoitaa myös raha-asiansa samassa kohteessa."
Kaasukiista opetus EU:lle
Venäjän, Ukrainan ja EU:n välisessä maakaasukiistassa Venäjä haluaa Sutelan mukaan osoittaa lännelle lähinnä sen, että Ukraina on epäluotettava kumppani. Se ei ole EU- eikä Nato-kelpoinen.
Sutela ihmettelee kiistan syntyä, sillä uudenvuodenaattona Venäjän ja Ukrainan kaasuyhtiöt olivat jo hyvin lähellä sopimusta. Ukraina oli tiettävästi valmis maksamaan 200 dollaria tuhannesta kaasukuutiosta, mikä on toimitusten mittayksikkö.
Venäjä olisi ollut tiettävästi valmis myymään kaasua 250 dollarilla. Myöskään Eurooppaan toimitettavan kaasun läpikulkumaksusta Ukrainalle ei pitänyt olla suurta erimielisyyttä.
Ukrainaan virtaa Venäjältä maakaasua noin 200 miljardia kuutiota, mistä 50 miljardia kuutiota jää Ukrainaan.
Venäjä arvostaa kaasutoimituksissaan pitkiä sopimuksia, jollainen sillä on muun muassa Suomen kanssa. Hinta on sidottu öljyn maailmanmarkkinahinnan kehitykseen ja hinta määritellään tietyn kaavan mukaan vuosittain.
Poikkeuksena ovat Ukraina, Valko-Venäjä ja Moldova, joiden kanssa Venäjä ja Gazprom sopivat vuosittain kaasun hinnasta. Hintaneuvottelut käydään aina vuodenvaihteessa. Muutama vuosi sitten nuo maat saivat kaasua 50 dollarin hintaan.
Viime vuonna Ukraina maksoi kaasustaan 179,5 dollaria. Länsi-Eurooppa maksoi vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä kaasustaan keskimäärin 450 dollaria tuhannelta kuutiolta.
"Venäläisten mielestä ei yksinkertaisesti ole mielekästä myydä kaasua niin halvalla. Ukrainan mielestä taas öljyn hinta oli poikkeuksellisen korkealla ja kääntynyt jo laskuun, siksi kaasun hintaa ei ollut syytä kovasti korottaa", erittelee Sutela tilannetta.
Jotta kaasukiista ei olisi liian yksinkertainen, Venäjä ostaa maakaasua itsekin ja hyvin edullisesti Keski-Aasian tasavalloista Turkmenistanista ja Kazahstanista. Turkmenistan on käynyt neuvotteluja kaasun toimituksista myös Kiinaan eli Gazpromin edullinen ostopaikka uhkaa kuivua.
Kaasukauppa ei ole suoraan maiden välistä kaupankäyntiä, vaan siinä toimivat kaasunvälitysyhtiöt: Ukrainan puolella se on Naftogaz ja Venäjän puolella Rosukrenergo.
Rosukrenergon omistavat puoliksi Venäjän valtion kaasuyhtiö Gazprom ja yksityiset ukrainalaiset liikemiehet. Osa Ukrainan johdosta haluasi välittäjäyhtiöt pois kaasukaupasta ja osa säilyttää.
"Kaasubisnes on kaiken kaikkiaan huomattavan epäselvää. Kaasusopimukset ovat salaisia ja sekavia. Sitäkään ei tiedetä, kuka on pannut kaasuputkia kiinni. Putkien päissä ei ole puolueetonta elintä, joka mittaisi, paljonko siellä kaasua todella kulkee. EU on halunnut jo pitkään mittausasemat Ukrainan rajoille, jotta nähdään, paljonko kaasua tulee maahan ja paljonko sieltä lähtee."
Ongelman vaikeutta lisää vielä se, että sekä Ukrainaan tuleva että Länsi-Eurooppaan menevä maakaasu virtaa samassa putkessa.
Paineita Nord Streamiin
Sutela sanoo, että kaasukiista luo paineita rakentaa Venäjän ja Saksan välinen maakaasuputki Viipurista Greifswaldiin mahdollisimman nopeasti. Nyt on menossa Itämeren pohjaan laskettavan putken ympäristöselvitys.
"Ei ole oikein, jos prosessia nopeutetaan poliittisin päätöksin. Nord Stream haluaisi aloittaa työt ennen mahdollisten valitusten käsittelyä, mutta Suomen lain mukaan niitä ei voi aloittaa ennen ympäristöselvitystä ja sitä seuraavia mahdollisia valituksia. Sitä venäläisten on vaikea ymmärtää."
Opetus Ukrainan kaasukiistassa on Sutelan mukaan se, että Venäjä haluaa tästä eteenpäin rakentaa aina kun mahdollista kaasuputkensa meren pohjaan.
