Israel sanoo saavuttaneensa tavoitteensa Gazassa. Mitä ne tavoitteet ikinä olivatkin, ne eivät voineet olla yli tuhannen ihmishengen ja aiheutetun valtavan kärsimyksen arvoisia.
Sekä Israelin armeija että Hamas ovat julistaneet Gazaan omilla tahoillaan yksipuolisen tulitauon. Alkuvaiheissaan se on näyttänyt kutakuinkin pitävän, ja väistämättömät välikohtaukset ovat jääneet rajoitetuiksi. Varsinaisesti tulitauon kestävyys testataan vasta päivien kuluessa. Hamas on asettanut Israelille viikon sisään täytettäviä ehtoja, eikä Israel tietenkään voi sanoa Hamasin ehtoja noudattavansa.
Oleellisin syy tulitauon syntymiseen tuskin silti löytyy Gazan tilanteesta, vaan valtameren takaa. Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Obama astuu tänään tiistaina virkaansa. Valtatyhjiö Yhdysvalloissa on näin täyttynyt, ja koska Israel on lopettanut operaationsa, Obaman ei tarvitse siihen heti puuttua.
Kansainvälinen paine sodan lopettamiseksi oli kasvanut kaiken aikaa, ja etenkin Egypti ja eurooppalaiset johtajat olivat asialla. On erittäin vaikea välttää sitä johtopäätöstä, että Israelin hyökkäyksen ajoitus ja sen lopetus liittyi enemmän Yhdysvaltain vallan vaihdon aikatauluun kuin mihinkään muuhun tekijään. Jos Israel aikoi toimia, se oli tehtävä vielä George W. Bushin aikana.
New York Times -lehden tammikuussa julkaisemien tietojen mukaan Israel haki Yhdysvalloilta viime vuonna apua Iranin ydinlaitoksiin tehtävää ilmaiskua varten. Bushin hallinto torjui kuitenkin nämä aikeet. Mikäli tieto pitää paikkansa, tällä päätöksellä Bush ehkäisi uuden todella vakavan kansainvälisen konfliktin syntymisen.
Gazassa Israel pystyi toimimaan muilta kyselemättä. Hyökkäyksen välittömäksi syyksi mainittiin raketit, joita Hamas ampui Gazasta israelilaisen siviiliväestön keskelle. Aloitetussa vastaiskussa kuoli paljon yli tuhat palestiinalaista, useimmat heistä siviilejä, ja koko Gazan väestö joutui kärsimään jatkuvasta pelosta ja humanitaaristen olojen romahduksesta. Sellaisia seurauksia ei hevin voi perustella.
Kolmen viikon jälkeen Israel ei ole lyönyt Hamasia poliittisena eikä sotilaallisena järjestönä. Kyky rakettien ampumiseen on yhä heikentyneenä jäljellä. Väestö ei ole kääntynyt Hamasia vastaan, vaikka järjestön taistelijat tukeutuivat myös siviilikohteisiin ja näin osaltaan lisäsivät Israelin iskujen aiheuttamaa tuhoa. Pikemminkin Israel on vahvistanut Hamasin arvovaltaa ja tehnyt siitä Lähi-idän konfliktin osapuolen. Katkeruutta on kylvetty jälleen yhden sukupolven tarpeiksi.
Gaza on raunioina, mutta romuna on myös Israelista maailmalla vallitseva mielikuva. Sotilaallisesti isku oli onnistunut: "pelote" oli tehokas, ja vain kymmenen kuollutta israelilaissotilasta kaupunkitaisteluissa on todella vähän. Mutta vallitsevaksi kuvaksi kaikesta jää se, mitä Gazan siviilit kokivat, ja siinä tiedot ovat täysin yksiselitteisiä. Pommitusten seuraukset olivat siviilien kannalta kaameita.
Länsirannalla valtaa pitävän palestiinalaisten virallisen presidentin Mahmoud Abbasin asema on heikentynyt selvästi. Palestiinalaisten sisäinen asetelma maltillisen Fatahin ja Hamasin välillä on entistäkin mutkikkaampi ja rauhanneuvottelut entistäkin vaikeampia. Israelissa puolestaan lähestyvät parlamenttivaalit, ja Gaza näytti osaltaan väistämättä hallituksen voimahahmojen vaalikampanjalta.
Israelin sotilaallinen voimannäyttö ei ollut näyttö maan johdon kyvystä ratkaista kriisejä. Pikemminkin alueen umpisolmua on, jos mahdollista, vedetty jälleen tiukemmalle. Vaikka tulitauko pitäisi, ratkaisut alueen turvallisuusongelmiin ovat yhä kauempana.