-- Tiedän, ettei minun pitäisi sanoa tätä, tämä ei ole mitään, mistä pitäisi olla ylpeä, mutta tuntui hyvältä olla aloittamassa jotain, muistelee nuori Karim vuosi sitten alkaneita mellakoita pariisilaisessa Clichy-sous-bois´n lähiössä.
Hän ei myöskään kadu tapahtumia. -- Minun sukupolveni ei ole koskaan tiennyt sellaisesta. Me olimme siellä! Ajattelimme: Me olemme aloittaneet tämän kaiken, 22-vuotias tunisialaisperäinen Karim kertoo.
Mellakointi alkoi koillispariisilaisesta lähiöstä, jossa kaksi poliisia paennutta nuorta kuoli kiivettyään muuntajan päälle. Väkivaltaisuudet jatkuivat kolmisen viikkoa ja levisivät myös muualle maahan.
-- Nuoret kokoontuivat yhteen ja sanoivat: "Nuo pojat kuolivat poliisin vuoksi -- nyt on meidän vuoromme", muistelee Karim. -- Se oli kosto, puhtaasti ja yksinkertaisesti.
-- Parasta oli hyökätä mellakkapoliisia vastaan, Karim kertoo silmät välkkyen. -- Se oli kuin piilosilla oloa. Ja myös kysymys ylpeydestä: saimme näyttää aseistautuneille poliiseille, että mekin olemme miehiä.
Karimin mukaan levottomuudet loppuivat, kun mellakoitsijat olivat saaneet tarpeekseen. Tosin uhka vankilaan joutumisesta vaikutti myös asiaan. -- He (mellakoitsijat) huomasivat, että tuomarit eivät pilailleet. Jos jäit kiinni, jouduit suoraan vankilaan. Ihmiset ovat tottuneet siihen, että poltamme autoja, mutta kun iskimme poliisia ja valtiovaltaa vastaan, he pelästyivät.
Karim joutuu kuitenkin myöntämään, etteivät mellakat muuttaneet mitään. -- Etsin yhä itselleni todellista työtä, läheisessä supermarketissa osa-aikaisena pakkausapulaisena työskentelevä Karim sanoo.