Norjalainen Henrik Ibsen (1828-1906) on Pohjoismaiden kuuluisin näytelmäkirjailija ja ensimmäinen moderni dramaatikko. Ibsenin Nukkekoti on maailman esitetyin näytelmä. Se on suositumpi kuin Shakespearen draamat.
Tänä vuonna on kulunut sata vuotta Ibsenin kuolemasta. Suomessa Ibsen-juhlavuosi on mennyt matalalla profiililla.
Ibsenillä on kuitenkin ollut melkoinen vaikutus suomalaiseen teatteritaiteeseen. Hänen näytelmänsä tulivat Suomeen tuoreina. Nukkekoti esitettiin Suomalaisessa teatterissa vuosi sen ilmestymisestä 1880. Norana nähtiin Ida Aalberg.
Nukkekoti oli ensimmäinen Suomalaisessa teatterissa esitetty realistinen ongelmanäytelmä ja uusi ulottuvuus teatterin johtajan Kaarlo Bergbomin ohjelmapolitiikassa, korostaa Pirkko Liukko tutkielmassaan Ibsen ja Suomi.
Voisi ajatella, että Ibsen tasoitti tietä Minna Canthille. Mutta ei: Bergbom löysi Ibsenin näytelmistä "aatteen", mutta Canthia hän kehotti kirjoittamaan kansannäytelmiä.
Nukkekodin ansiosta Ibseniä on pidetty naisasiamiehenä.
"Jos Ibsen oli feministi, niin minä olen piispa", tokaisee eräs haastatelluista upouudessa norjalaisessa Ibsen-elokuvassa Løven (Leijona).
Ibsen joulutonttuna
Ibsen oli julkkis jo eläessään. Kerrotaan, että suuri italialainen näyttelijätär Eleonora Duse seisoi lumihangessa kirjailijan ikkunan alla nähdäkseen hänet edes vilaukselta.
Oslolaisessa Vikingen-sanomalehdessä julkaistiin 1898 pilapiirros, jossa brittituristit piirittävät äkeän näköistä Ibseniä, joka on päätä lyhyempi muita.
Ja kun Ibsen saapui jokapäiväisellä kävelyretkellään Grand Hotelin kahvilaan Oslon keskustassa lukemaan sanomalehtiä, muut asiakkaat nousivat kunnioittavasti seisomaan. Silinteripäinen Ibsen on myös ikuistettu ravintolan leveään seinämaalaukseen.
Ibsenistä tehtiin paperinukke ja hän esiintyi myös useissa 1900-luvun alun postikorteissa: Ibsen vuorilla, Ibsen joulutonttuna ja Ibsen koirana!
"Sana Ibsen komeilee kultakirjaimin sikareissa, naisten koruissa, tortuissa, kureliiveissä ja solmioissa", riemuitsi eräs lehti.
Kirjailijan uran alku ei kuitenkaan ollut hohdokas. Niinpä Ibsen lähti lähes rahattomana vapaaehtoiseen maanpakoon Italiaan ja Saksaan. Reissu kesti 27 vuotta. Italiassa Ibsen kirjoitti näytelmänsä Brand ja Peer Gynt, Saksassa mm. Nukkekodin, Kummittelijat, Kansanvihollisen ja Hedda Gablerin.
Maanpakolaisuutensa aikana Ibsen oli katkera maanmiehilleen. Hän sanoi silloin, etteivät norjalaiset ole kansa vaan väestö.
Karhu piirsi kotkalle
Ibsenin kollega, ystävä ja kilpailija Bjørnstjerne Bjørnson auttoi Ibsenin ulkomaille 1864, kun valtion myöntämä matka-apuraha oli riittämätön.
Tuleva kuuluisuus eli aluksi puutteessa. Oslon kansalliskirjaston Ibsen-näyttelyssä on esillä Henrik Ibsenin vaimolleen Suzannahille syntymäpäivälahjaksi piirtämiä seteleitä. Setelin keskellä on kuva kruunupäisestä kotkasta, jonka rinnassa on luku 50. Tämän summan Ibsen olisi antanut kotkaksi kutsumalleen vaimolle, jos hänellä olisi ollut varaa.
Suzannah puolestaan hellitteli Ibseniä nimellä karhu.
Ibsenin uran nousu alkoi näytelmästä Brand. Kun hän perheineen 1891 palasi Osloon eli silloiseen Kristianiaan, Ibsen oli varakas mies. Henrik Ibsen ja Suzannah asuivat 12 huonetta käsittävässä lukaalissa aivan kuninkaanlinnan naapurissa. Asunto toimii nyt kotimuseona.
Ibsenin työhuoneen takaseinällä on August Strindberg. Ruotsalainen näytelmäkirjailija tuijottaa maalauksesta demoninen katse silmissään. Strindberg oli Ibsenille verivihollinen. He eivät koskaan tavanneet.
Bjørnstjerne Bjørnson sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1903. Ibsen oli silloin jo sairas mies ja kuoli kotonaan 1906. Ibsenin viimeiseksi näytelmäksi jäi Kun me kuolleet heräämme.