Yhdysvaltain 44. presidentti pitää virkaanastujaispuheen ja maailma kuuntelee. Barack Obaman uskonnollisia vertauskuvia, toistoa ja painokasta ääntä kuunnellaan ympäri maailmaa. Kaukaisessa Suomessakin Obaman sanoja punnitaan tarkasti.
Kun pääministeri Matti Vanhanen visioi isännästä kolmannen tien talossa, vaikutus jää vaisummaksi. Seuraavan päivän lehdessä päivitellään kaikuja kekkoslovakiasta.
"Suomessa ajatellaan, että uskottava ihminen lukee asiansa paperista ilman tunnelatausta. Tieto ikään kuin välittyy paremmin, kun sen esittäjä vetäytyy taka-alalle", toteaa Tampereen yliopiston latinan kielen lehtori Juhani Sarsila.
Pian suuren virkaanastujaispuheen jälkeen suomalainen teologi ja puhetaidon opettaja Juhana Torkki totesi Obaman vetoavan "lapseen sisällämme". Helsingin Sanomissa julkaistun artikkelin otsikko kuului "Suuri satusetä".
Ei tilaa tunteille
Antiikin Kreikassa alkunsa saaneen retoriikan molemmat päämuodot, tunteisiin vetoaminen ja järkeen vetoaminen elävät Suomessakin.
Historiallisesti hallitseva suuntaus, tunteisiin vetoaminen ei vain ole politiikassa tällä hetkellä kovin muodikasta.
"Odotusarvo on nykyään se, että poliitikko kertoo puhumistaan asioista yksityiskohtaista tietoa. Spontaanille puheelle ei juuri ole tilaa", lumijokinen kansanedustaja Kyösti Karjula sanoo.
"Usein sanotaan, että pysytäänpä asioissa."
Eurooppalainen parlamenttikulttuuri, jossa sanat sinkoilevat periytyy osaltaan muinaisesta Roomasta. Taiten asetellut ja esitetyt sanat olivat poliittisen vaikuttamisen perusta.
"Esimerkiksi Cicero rakensi mahtavan poliittisen uran reettorin lahjoillaan. Lopulta hän nousi Rooman tasavallan korkeimpaan virkaan, konsuliksi", Oulun yliopiston historian laitokselta eläköitynyt professori Unto Paananen toteaa.
Mitä tunteisiin vetoava retoriikka sitten toisi suomalaiseen julkiseen keskusteluun? Kyösti Karjulan mukaan parhaimmillaan intoa ja energiaa.
"Asioiden ja tunteen rinnakkainjuoksu saattaa tuoda luovaa otetta ja näkökulmia, joita ei muuten keskusteluun saataisi. Retoristen keinojen käyttö voi ravistella näkemään asiat uudella tavalla", Karjula pohtii.
"Parhaimmillaan puhuja ylittää itsensä."
Juhani Sarsila näkee, että retoriikkaa tarvitaan arvojen edistämiseen.
"Asiallinen ja toteava puheentyyli nähdään meillä usein objektiivisen todellisuuden esittämisenä. Mutta voi sillä tavalla valehdellakin. Retoriikka tuo puhujan arvot esiin", Sarsila sanoo.
EU lisää reettoreja
Suomalainen pelko tunteisiin vaikuttamisesta tulee Sarsilan mukaan osaltaan retoriikan huonosta maineesta. Toisen maailmansodan aikaan taidokkaat reettorit saivat aikaan valtavaa joukkotuhoa ja kärsimystä. Hitler ja Lenin olivat innostavia puhujia.
"Julkista puhetta on käytetty menestyksekkäästi pahan asialla. Yhtä hyvin retoriikalla voidaan ajaa elämää edistäviä arvoja", Sarsila sanoo.
Toisaalta retoriikka on tullut hiljalleen muotiin. Juhana Torkin kirjat puhetaidosta tekevät kauppansa.
"Retoriikan arvostuksen on pakko nousta. Suomalaisia ihmetellään muiden kansallisuuksien keskuudessa, sillä he eivät osaa korostaa arvojaan tai ilmentää tunteitaan", Sarsila arvioi.
"Tosin työ Brysselissä on selvästi antanut suomalaisille poliitikoille jotain uutta. Esimerkiksi Erkki Liikanen on retorisesti hyvä, kun hän jaksaa yrittää."
Unto Paanasen mielestä retoriikan opettamiselle pitäisi antaa arvoa peruskoulussa ja lukiossa.
"Hyvin puhuminen ja esiintyminen edellyttää, että asia on puhujalle itselleen selvä. Selkeät ajatukset tuottavat selkeää puhetta."