Yksinäinen keltainen mökki pienine pihapiireineen aivan Kuusamontien varressa Ruskossa näyttää orvolta valkoista talvista autiutta vasten. Puut ja pusikot pihamaan ympäriltä on parturoitu tien levennystyön alta pois, sama kohtalo odottaa tupaa ja kahta pientä piharakennusta.
Ennen avohakkuuta taloa tuskin erotti tieltä, varsinkaan kesällä lehvistön rehottaessa kukkeimmillaan.
Keltainen mökki ei ole autio. Sitä asustaa merimiehen hommista aikoinaan eläkkeelle jäänyt Jorma Hyttinen, avojalkainen oululainen. Hän ei ole talon alkuperäistä väkeä, vaan on asunut mökissä vasta pari vuotta. Oma lapsuudenkoti sijaitsee kuitenkin vain reilun kivenheiton päässä Sammaltiellä, joten kulmat ovat tutut vanhastaan.
Alunperin maalaispihapiirissä on ollut myös päärakennus, mutta se on purettu jo aiemmin pois.
Pariin vuoteen Hyttisen asuminen nykyisillä sijoilla sitten jääkin sillä armonaikaa mökille on annettu vain uuteen vuoteen saakka. Tosin toivo pienestä jatkoajasta elää.
"Palsta ei jää varsinaisesti tien alle, vaan on puistoaluetta. Voi olla että saan asua tässä jopa juhannukseen saakka", Hyttinen uumoilee.
"Tämä oli
hieno paikka
"Hyttiselle oli selvää alusta asti, ettei vuokrakontrahti jatku Kuusamontien levennyksen vuoksi pidempään joten lähtö ei mieltä sen enempää kirpaise. Hyttinen on tykännyt asua paikalla, varsinkin ennen kuin ympäristö raivattiin sileäksi.
"Tämä oli hieno paikka. Oravat hyppivät puissa, jänikset loikkivat pihan poikki," Hyttinen runoilee. Isokokoinen pihajänis asustelee yhä maisemissa, mutta oravia ei ole näkynyt sen koommin kun puut niitettiin.
"Jättivät sentään muutaman pystyyn kun pyysin. Vaikka maisemiahan tässä näkee", Hyttinen naurahtaa.
Asumisviihtyvyyttä lisäsi Hyttiselle rakas koira, irlanninsetteri Topi. Hyttinen lähti joka aamu kello viideltä lenkille koiran kanssa. Teiden varsilta Hyttinen löysi koiransa kanssa kulkiessa lukuisia autojen renkaista irronneita pölykapseleita, jotka nyt koristavat tuvan seiniä.
Eläinlääkäri lähetti Topin manan majoille vastoin Hyttisen tahtoa ja ymmärrystä. Se oli miehelle kova pala. Kiikarissa on kuitenkin jo uuden kaverin etsiminen.
"Kunhan olen käynyt nivusleikkauksessa, hankin uuden koiran, Topi kakkosen, samaa rotua", Hyttinen vakuuttaa.
"Ei niitä ole Oulussa monta, tiedän pari. Ihmiset eivät tykkää kun ovat niin vilkkaita."
Uudesta kodista
ei tietoa
Jorma Hyttinen ei ole vielä suunnitellut tulevaa niin pitkälle, että uusi asuinpaikka olisi tiedossa. "Pakkohan kaupungin on semmoinen järjestää. Tai sitten muutan Pudasjärvelle Syötteen maisemiin, siellä on paljon tuttuja. Ei ole parempaa paikkaa kuin Syöte", merillä 15 vuotta seilannut Hyttinen kehuu.
"Laivassa tuli aikoinaan asuttua, ei se mikään koti ollut. En ole sinne kaivannut, rahan vuoksi merillä oltiin. En suosittele kenellekään, vaikka onhan se nykyään erilaista, ovat kaksi viikkoa merellä ja kaksi maissa", avoimen puhelias mies sanailee.
Euroopan satamat tulivat Hyttiselle tutuksi. Maailman ääriin asti matka ei vienyt, mutta Mustallemerelle kuitenkin.
"Rahdattiin sieltä raakaöljyä Englantiin, samaten Romaniasta. Albaniasta laivattiin Finnstarilla malmia", Hyttinen muistelee työhistoriansa merkittäviä vaiheita.
