Maailmaan mahtuu hokemia, joilla ei sanota mitään. Ehkäpä sellaiset lauseet saavat leikin tai pienen piruilun varjolla leukaperät nauruasentoon. Joskus suu voi hymähtää säälistä.
Hokeman alhaisin lajityyppi on klisee. Tehonsa menettänyt, lässähtänyt sanontatapa. Klisee jättää kaikki kylmäksi.
Pahimmasta päästä tylsin ja lattein klisee kuuluu näin: "Sanomalehti pitää pintansa".
Väite sanomalehdestä ilmestyy vähintään kerran vuodessa jokaiseen sanomalehteen otsikkona.
Ihmeellistä, että sanomalehden lukijat ottavat tämän otsikon rauhallisesti vastaan. Mutta sehän onkin klisee; kaikki tietävät, että hokema "sanomalehti pitää pintansa" ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Sanomalehden pinta nimittäin muuttuu aivan varmasti!
Aluksi. Sanomalehti pienenee, mutta sivumäärä kasvaa. Suomen ensimmäinen sanomalehti Åbo Tidningar painettiin vuonna 1771 miehen povitaskuun mahtuvaksi 8-sivuiseksi kirjamaiseksi vihkoksi. Sanomalehti levisi yli 200 vuodessa liinaksi, jota kaikki eivät enää jaksa käännellä edes ruokapöydällään. Pian sanomalehti alkaa kuitenkin muistuttaa nykyistä aikakauslehteä. Sellaisen sanomalehden voi sujauttaa kainaloonsa ja lukea syventyneesti aina kun reissun päällä ilmaantuu joutoaikaa.
Toiseksi. Sanomalehti muuttuu kiinnostavaksi. Sanomalehtien toimittajiksi hakeutuu laajasti elämästä ja kirjoista oppinsa imeneitä nuoria, jotka oivaltavat yhteiskunnan tähdelliset kysymykset. He menevät kansalaisten pariin, utelevat ja penkovat intohimoisesti uutta tietoa. He epäilevät, eivätkä usko ensimmäisiä väitteitä, joita päättäjät tai muut vain omaa asiaansa ajavat vallankäyttäjät yrittävät syöttää julkisuuteen. Toimittajat punnitsevat ja erittelevät omia tietojaan. He koostavat parhaista paloista uutistekstin, joka tarjoaa ahaa-elämyksiä. Liikahduksia lukevan ihmisen päässä ja sydämessä.
Kolmanneksi. Sanomalehti muuttuu kriittiseksi. Tappouhkauksiakin uhmaavat, pelottomat toimittajat tarttuvat ihmisten yhteisiin ongelmiin, paljastavat taustoja, tuovat esiin tahalliset väärinkäytökset ja tuottavat jutuillaan ehdotuksia epäkohtien korjaamiseksi. He lietsovat moniarvoista keskustelua, kannustavat ihmisiä väittelemään ja ilmaisemaan tunteitaan. Sanomalehdet muuttuvat julkisen keskustelun, sananvapauden foorumiksi. Toriksi, jolla keskustellaan etukäteen yhteisistä päätöksistä.
Neljänneksi. Sanomalehti auttaa lukijaansa arkea hyödyttävällä tiedolla, luo edellytyksiä ymmärtää omaa elämää ja kasvaa ihmisenä.
Viidenneksi. Sanomalehdestä tulee välttämätön osa kansalaisyhteiskuntaa. Esimerkiksi sellaisessa kulttuurivaltiossa kuin Ranskassa maan presidentti Nicolas Sarkozy päätti, että valtio tukee lehdistöä 600 miljoonalla eurolla. Ranskan valtio lupaa elvyttää maksamalla lehtien puolesta tämän vuoden postimaksujen korotukset.
Löysikö kukaan Suomen hallituksen elvytyspaketeista vastaavaa tai edes mitään kulttuurikohteita?
Eikä tässä vielä kaikki. Sarkozy ehdottaa, että 18-vuotiaat ranskalaisnuoret saisivat vuodeksi maksutta valitsemansa sanomalehden kotiin kannettuna. Sanomalehdet itse tarjoaisivat ilmaiset lehdet, valtio kuittaisi postituskulut.
Kulttuuriministeri Stefan Wallin, miltä kuulostaisi? Entä viestintäministeri Suvi Lindén? Ja mitäs sanot, opetusministeri Henna Virkkunen?
erkki.hujanen@kaleva.fi