Vainaja lumihangessa. Vainaja ullakolla. Vainaja sängyllä. Kaksi vainajaa ja pistooli. Lähteestä löytyneet miehen pää, jalka ja käsi. Mustavalkoiset valokuvat ovat kuin film noir -elokuvista. Mutta tosia.
Harri Nykäsen kokoaman Rikoksen kuvat -teoksen (Johnny Kniga) valokuvat ovat peräisin Helsingin poliisin arkistosta. Ne ovat vuosilta 1910--1960 ja kuvattu pääosin rikos- ja onnettomuustutkinnan yhteydessä.
Kuvateoksen ajatuksena on Nykäsen mukaan kertoa Helsingin ja yhteiskunnan muutoksesta ja kehityksestä, mutta myös poliisin työstä laidasta laitaan.
-- Väkivalta ja kuolema ovat synkin osa tuota työtä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole mässäillä kauheuksilla. Esimerkiksi kuva joka esittää ruumiinosia otettiin mukaan, koska se liittyy Suomen ehkä kuuluisimman rikoksen, Tattarisuon tapauksen, tutkintaan, Nykänen kirjoittaa.
-- Keskeisenä valintaperusteena on ollut myös kuvien -- jos tässä yhteydessä voi näin sanoa -- taiteellinen taso. Monien kuvien taiteellinen ja tekninen taso onkin korkea, valokuvina ne ovat suorastaan hienoja. Ajan kuva tulee niissä komeasti ja lempeästi esiin. Teokseen valituissa kuvissa jopa useimmat vainajat näyttävät levollisilta.
Nykänen on kirjoittanut teokseen Helsingin rikostutkinnan lyhyen historian. Ensimmäisen askeleen rikosvalokuvauksessa kaupungin poliisi otti syksyllä 1872, kun valokuvaaja Anna Helena Snellman palkattiin opettamaan etsiville valokuvauksen alkeita. Valokuvan järjestelmällinen käyttö alkoi 1880-luvulla, kun toistuviin rikoksiin syyllistyneitä vankeja alettiin kuvata ja luetteloida.