Kunnat huutavat nyt valtiota apuun, kun vuoden lopulla hyväksyttyjen talousarvioiden pohjat ovat jo pettämässä. Valittavana on vain kehnoja vaihtoehtoja.
Mitä uutta ja hyvää syksyn kuntavaaleissa läpi menneet valtuutetut sitten menivätkin lupaamaan, ne puheet voi jo unohtaa. Kuntien kukkaroissa kasvussa on nyt vain niukkuus. Uudet valtuustot ovat hädin tuskin ehtineet järjestäytymään, kun osa niistä joutuu saman tien pohtimaan tämän vuoden talousarvion repimistä auki.
Kuntaliiton varapuheenjohtaja Timo Kietäväinen kehotti Kiimingin seminaarissa tammikuun lopulla jo kaikkia kuntia avaamaan budjettinsa.
Joka puolella siihen tuskin on tarvetta, mutta vallitsevasta suunnasta ei ole epäilystä. Talousarviot laadittiin syksyllä, kun maailma vielä näytti normaalilta. Nyt yritykset ilmoittavat kuorossa tappioista, lomautuksista ja irtisanomisista.
Se merkitsee samalla sitä, että kuntien taloussuunnitelmilta katoaa pohja alta. Kun paikkakunnalle iskee lomautuksia tai irtisanomisia, verotulot hyytyvät. Kun yritysten tulos romahtaa, kunnilta jää yhteisöveroja saamatta.
Samassa kelkassa ollaan kautta maan. Jos Torniossa pysyy parituhatta työntekijää lomautettuna pitkään, loppuvat kaupungin resurssit alkuunsa. Pääkaupunkiseudulla sekä Helsinki, Espoo että Vantaa miettivät kuumeisesti, kuinka paikata jopa satojen miljoonien eurojen aukkoa suunnitelmien ja todellisuuden välillä.
Kuntien verotulot ovat kääntyneet laskuun mutta kustannukset ovat yhä nousussa. Jos ja kun kunnat joutuvat tämän myötä nostamaan veroprosenttejaan, se nollaa saman tien hallituksen aikeet lisätä rahaa kulutukseen veroja alentamalla.
On väistämätöntä, että hallitus joutuu miettimään uusia keinoja kuntien auttamiseksi ahdingon yli. Mutta valtionkin keinot ovat vähissä, sillä velanotto on jo nyt rajussa kasvussa muuttuneen taloustilanteen vuoksi.
Kuntaliitosta on ehdotettu yhteisöveron jako-osuuden muuttamista kuntien hyväksi. Se auttaisi kriisipaikkakuntia, jotka ovat menettäneet teollisuuttaan. Muita kuntia varten Kuntaliiton on määrä tällä viikolla esitellä pelastuspaketti, jossa kaivataan lisää valtionosuuksia.
Kuntaministeri Mari Kiviniemi on jo ehtinyt ehdottaa kustannuksiltaan satojen miljoonien eurojen tukipakettia, jossa olisi mukana sekä yhteisöveron että valtionosuuksien muutoksia. Vaikuttaa siltä, että Kuntaliiton ja hallituksen tulkinnat tilanteesta eivät ole kovin kaukana toisistaan.
Ei valtion toimilla silti kelloa enää taaksepäin käännetä. Useimmissa ellei jopa kaikissa kunnissa on väistämättä edessä vyön kiristyksen ja vaikeiden päätösten aika. Kuntien ei silti hevin kannata ajaa investointejaan alas, koska maassa nyt nimenomaan tarvitaan julkista toimeliaisuutta. Lomautuksiakin kunnissa tulisi välttää viimeiseen asti. Mutta lakisääteiset velvoitteet painavat päälle ja liikkumavara on vähissä.
Kuntaliiton kohta eläkkeelle jäävä toimitusjohtaja Risto Parjanne puhui perjantaina jo suoraan lamasta eikä taantumasta, jonka yli kuntapalvelut pitäisi pelastaa.
Kuntien itsensäkin on käännettävä jälleen jokainen kivi, jotta palvelut voitaisiin tuottaa mahdollisimman taloudellisesti. Paine syventyvään kuntayhteistyöhön ja uusiin liitoksiin kasvaa väistämättä. Siinä suuri vastuu on uusilla valtuustoilla, joiden olisi kyettävä ennakkoluulottomaan ajatteluun.
Mutta valtuustot eivät voi kaivaa esiin sellaisia rahoja, joita ei kerta kaikkiaan ole. Kuntien taloustilanne lisää jo piankin maan hallituksen päänvaivoja.