Kuusamo Eläkkeelle maaliskuun alussa jäävä Kuusamon seurakunnan ensimmäinen kappalainen Osvald Carlson aikoo myöhemminkin laittaa tarvittaessa papin sokeripalan kaulaansa. Vapaille jääminen mahdollistaa nyt entistä enemmän harrastukset eli muun muassa autojen rassailun.
Carlson vihittiin papiksi 1969 ja Kuusamon seurakuntaan hän tuli töihin 1970. Hän pitää parhaillaan viimeisiä lomiaan ja edessä on vielä yksi varsinainen työpäivä: lähtösaarna juhlineen.
Työuraansa Kuusamossa Carlson, 65, kuvaa mielenkiintoiseksi. Vaikka papin työ on henkisesti raskasta, on se myös antoisaa. Kuusamolaisia hän kuvaa reiluiksi, mutkattomiksi ja vieraanvaraisiksi. Varsinkin sivukylillä kohtaa ihmisiä, joilla on säilynyt kuusamolainen aitous.
Vaikka papin perustyö ei ole muuttunut, yhteiskunta on muuttunut. Väestön ikääntyminen ja sivukylien hiljentyminen näkyy. Kun aikanaan työajoja tuli vuodessa noin 15 000 kilometriä, nyt se on vähentynyt noin 5 000 kilometriin. Sivukylille mennään enää harvoin lapsia kastamaan.
Myös hautajaisten luonne on muuttunut. Aikaisemmin Kuusamossa hautajaiset olivat suuria ja niihin osallistui koko kyläkunta. Nyt vainaja haudataan useimmiten oman väen kesken. Turistit tuovat nyt oman lisänsä työhön.
Papille Kuusamo tarjoaa Carlsonin mielestä hyvän työyhteisön ja puitteet. Ympäristö tarjoaa mahdolliset monenlaiseen harrastamiseen: kalastukseen, metsästykseen ja luonnossa liikkumiseen. Voimakas vanhoillislestadiolaisuus ei itsekin suuntausta edustavan Carlsonin mielestä ole aiheuttanut ristiriitoja.
Uran alkuaikoina papilla ei ollut vapaita viikonloppuja ollenkaan. "Kun sitten sain yhden vapaan viikonlopun kuukaudessa, se tuntui juhlalta", Carlson sanoo. Elma-vaimon mukaan 11-lapsiselle perheelle isän työajat ovat oleet asia, jotka vain kuuluvat työn luonteeseen.