Mittarin mukaan Erika Mannila on köyhä. Hän on myös "tyypillinen" köyhä, sillä köyhyystutkimuksen mukaan suurimmassa köyhyysriskissä ovat yksinasuvat, erityisesti nuoret, sekä yksinhuoltajaperheet ja suuret lapsiperheet.
Mannila on 27-vuotias kahden pienen lapsen yksinhuoltaja ja kotiäiti. Raha on jatkuvasti tiukassa, mutta silti Mannila vierastaa sanaa köyhä.
"Minusta köyhä on ihminen, jolla ei ole varaa asuntoon tai ruokaan. En minä niin köyhä ole. En tosin väitä olevani rikas, mutta en rutiköyhäkään", Mannila makustelee sanoja ja niiden merkityksiä.
Ei ole helppoa esittää haastattelupyyntöä teemalla kerro vähän köyhyydestäsi. Se tuntuu jopa kornilta, tyylittömältä, mauttomalta. Kuka meistä haluaa tunnustautua köyhäksi? Ja mitä se köyhyys ylipäätänsä on? Onko se vain tulojen asettama mittari vai onko kysymys laajemmasta kokonaisuudesta?
Kysymyksiä, joihin on melkein mahdoton antaa yksiselitteisiä vastauksia.
Köyhyys kiinnostaa tutkijoita. Tutkimustyötä tekevät sanovat, että köyhyys on moniulotteinen ilmiö, eikä sen mittaamiseen ole yhtä yleisesti hyväksyttyä ja kiistatonta mittaria.
Yksi yleisimmin käytetty köyhyysmittari on Eurostatin (Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto) suhteellinen köyhyysraja, jonka määrittelemiseen on omat, selkeät mittapuunsa. Tällä mittarilla mitattuna Suomessa on noin 600 000 köyhää.
Ei mikään pieni määrä. Silti köyhyys on vaiettu vaiva hyvinvointivaltiomme pulskistuvassa lihassa. Vain vaalien alla löytyy köyhien sankareita. Muuten halutaan olla hys, hys; onhan heitä, mutta mitä sitten.
Elämä on valintoja
Erika Mannilan mummo antoi tyttärentyttärelleen yhden neuvon: jokaiselle on oma elämä elettävänään ja jokainen tekee itse elämäänsä liittyvät päätökset. Tätä neuvoa mummon kasvattama Mannila on pyrkinyt noudattamaan.
Aina päätökset eivät ole olleet niitä yhteiskunnan yleisnormien mukaisia. Mannila ei elä ydinperheessä, ei omista asuntoa, ei autoa saati koiraa, eikä hän käy etelänlomalla vähintään kerran vuodessa.
"Jäin kotiin, kun aloin odottaa ensimmäistä lasta. Välillä olin vajaan vuoden perhepäivähoitajana kotona, mutta lopetin työt, kun aloin odottaa toista lasta", kolmevuotiaan Kian ja yksivuotiaan Emilin äiti kertoo valinnoistaan. Miehestään Erika erosi heti toisen lapsen syntymän jälkeen. Kohta takana on vuosi lasten rytmittämää elämää: aamulla aikaisin ylös, bussilla kerhoon tai avoimeen päiväkotiin, lasten harrastuksia, ulkoilua.
Mannila on koulutukseltaan lähihoitaja, mutta hän ei haaveile töihin pienten lasten keskeltä. "Oulu-lisää saa niin kauan kuin lapsi täyttää kaksi ja kotihoidontukea kolmevuotiaaksi. Nämä ovat minulle tärkeitä tulonlähteitä", Mannila sanoo. Näiden lisäksi Mannilan perheen rahat kertyvät asumistuesta, lapsilisistä ja elatusmaksuista. Erika on onnekas, sillä hänen ex-puolisonsa huolehtii elatusmaksuista ja avustaa lasten toimeentulossa tarvittaessa enemmänkin.
Mutta tiukkaa on, sen Erika myöntää. "En pysty tekemään ja hankkimaan samoja asioita kuin silloin, kun elin vielä parisuhteessa. Käytännössä se tarkoittaa omista menoista luopumista, koska lapsille haluan antaa kaiken sen minkä voin."
Omiksi "ylimääräisiksi" menoiksi Erika mainitsee kampaajalla käynnit ja uusien vaatteiden ostamiset. Lastenkin vaatteet Erika hankkii enimmäkseen kierrätyksen kautta. Eikä perheen ruokalistalta ei löydy pihvejä, vaan perusruokaa esimerkiksi jauhelihasta ja makaronista. Onneksi juuri noista värkeistä syntyvät lasten herkkuruuat!
Vaikeimpia tilanteita Mannilan perheen arjessa ovat yllättävät menot. Kodinkoneen rikkoutuminen tai lääkärissäkäynti keikauttaa budjetin pitkäksi aikaa. Koska säästöjä ei pääse kertymään, äkillinen meno vaatii yleensä kääntymisen jonkun auttavan käden puoleen. Tässä Erika sanoo joutuneensa muuttumaan.
"Minun oli ennen hirveän vaikea ottaa apua vastaan, mutta nyt olen muuttunut. Vieläkin on korkea kynnys pyytää vaikkapa rahaa lainaksi. Tulee sellainen tunne, että toinen ajattelee, että ei tuo pärjää. Vaikka kysymys olisi vain väliaikaisesta lainasta", Erika pohtii.
Pätkätöiden määrä näkyy
Avunpyytämisen vaikeus on tuttua Pelastusarmeijan Oulun huoltotyön vastaavalle Matti Arhippaiselle. Hän vastaa päivittäin hädässä olevien avunpyyntöihin. Soittajien äänestä kuulee, että puhelinta on kierretty pitkään ennen kuin ylpeys on saanut tarttumaan luuriin.
"Mutta kun rohkeus on kerätty, moni huokaisee helpotuksesta, kun löytyi paikka mistä saa apua. Minun itseni ei ole vaikea kohdata hädässäolevia. Jos näin olisi, en voisi tätä työtä tehdä", 25 vuotta huoltotyötä tehnyt Arhippainen miettii.
Tuloerojen kasvu ei ole uutinen Arhippaiselle. Hän näkee sen omassa arjessaan.
"Ennen avunpyytäjät olivat enimmäkseen työttömiä ja eläkeläisiä, nyt joukko on kasvanut konkurssiin menneillä yrittäjillä, avioerotapauksilla ja velkasaneerauksissa olevilla", Arhippainen luettelee.
Pelastusarmeijan Oulun huoltotyöhön tulee vuosittain tuhansia avustuspyyntöjä koko Pohjois-Suomen alueelta. Huoltotyön vastaava Matti Arhippainen kuulee asiakaskunnaltaan monenlaista tarinaa.
"Hirveän vähällä ihmiset yrittävät tulla toimeen. Esimerkiksi 300 euron peruspäivärahalla olevia on vaikka kuinka tai pientä, alle 500 euron eläkettä saavia. Monesti nämä ihmiset ovat vielä yksinäisiä eli he eivät voi tukeutua avo- tai aviopuolison tuloihin", Arhippainen tietää.
Pelastusarmeijan apu on hyvin konkreettista: huonekaluja, vaatetta, ruokaa. Tänä jouluna jo sadatta kertaa kerättävällä joulupatakeräyksellä ilahdutetaan monien vähäosaisten joulua. "Meiltä voi saada vain tilapäistä apua. Perustoimeentulo on tultava jostain muualta", Arhippainen kuitenkin huomauttaa.
Tuoreimpien köyhyystutkimusten mukaan työmarkkinoiden ulkopuolella oleminen ja työeläkkeen puuttuminen ovat suurimmat köyhyysriskiä kasvattavat tekijät.
Stakesin tutkijan Pasi Moision mukaan työ on edelleen paras suoja köyhyyttä vastaan, mutta myös työssäkäyvien köyhyysriski on kasvanut. Suurin riski on yksinäisyrittäjillä ja maanviljelijöillä.
"Työttömien kohdalla köyhyysriskin kasvu selittyy sillä, että yhä suurempi osa työttömistä ei pääse ansio-sidonnaisen työttömyysturvan piiriin joko työhistorian puuttumisen tai työttömyyden pitkittymisen seurauksena. Työssäkäyvien kohdalla kasvu taas selittyy sillä, että pätkä- ja osa-aikatyöt ovat yleistyneet, minkä seurauksena yhä useamman työssäkäyvän vuositulot jäävät alle suhteellisen köyhyysrajan", tutkija sanoo.
Joulu on kulutuksen sesonkiaikaa. Erika Mannila suhtautuu jouluun rauhallisesti. Edessä on toinen joulu eron jälkeen ja se menee samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin. "En halua lähteä lasten kanssa kotoa mihinkään. Olen sanonut, että meille saa tulla nyyttikestiperiaatteella. Joulun perinteet ovat sitä mitä muillakin. Jouluruokia hankitaan ja onneksi esimerkiksi kinkkua saa ihan pienenkin palan, eikä ole pakko ostaa kymmentä kiloa", Erika sanoo.
Joulun kulutushössötys ja tähän aikaan kuuluvat varakkaiden verotiedot eivät Erikaa hetkauta. Hän ei ole kateellinen eikä katkera. "Olen perustyytyväinen elämääni. Meillä on lasten kanssa lämmin koti emmekä ole veneen alla. En kaipaa mitään erityistä, tilanne nyt on meidän kohdalla tämä ja olen onnellinen tästä elämästä. Lisäksi meillä on ympärillä laajat tukiverkot. Minulla on paljon ystäviä - enimmäkseen toisia yksinhuoltajia."
Erika Mannila on tuore Oulun yksin- ja yhteishuoltajayhdistyksen puheenjohtaja. Taloudelliset ongelmat näkyvät ja kuuluvat yhdistyksen toiminnassa.
"Tiedän ihmisiä, jotka ovat menettäneet yöunensa miettiessään, mistä rahat vuokran maksuun ja ruokaan. Sosiaalitoimenkin määrärahat ovat tiukat, eikä sinnekään voi aina mennä apua pyytämään. Ilman tukiverkkoja ihmiset ovat todella tiukoilla", Erika pohtii. Jos hän saisi päättää, hän nostaisi ainakin kotihoidontukea ja yksinhuoltajalasten lapsilisiä. Jo nämä korotukset helpottaisivat yksin vanhempina toimivien arkea.
Kliseistä tai ei, mutta Mannilakin korostaa, että raha ei ole elämässä kaikki eikä se tuo onnea. "Minun ilon aiheeni ovat lapset. Lisäksi nautin, kun illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen istahdan tietokoneelle ja lähettelen viestejä ystäville. Tai puhun puhelimessa. Ne ovat niitä elämän pieniä iloja, jotka eivät vaadi hirveästi rahaa."
Vaatimukset kasvavat
Suomessa köyhyys ymmärretään suhteellisena köyhyytenä. Tämä erotuksena absoluuttisesta köyhyydestä, jota esiintyy lähinnä kehitysmaissa ja jolla tarkoitetaan aliravitsemusta, nälkää ja puutetta biologisten perustarpeiden tyydyttämisessä.
"Suhteellinen köyhyys on kykenemättömyyttä saavuttaa yhteiskunnassa yleisesti odotettua, vähimmäiseksi katsottua elintasoa tai säädyllistä elämää taloudellisten resurssien puutteen vuoksi", tutkija Pasi Moisio tarkentaa. Vähimmäiseksi katsottu elintaso taas määräytyy yhteiskunnan keskimääräisen elintason mukaan. Näin ollen elämä on muuttunut. Esimerkiksi puhelin oli ennen ylellisyysväline. Nykyisin puhelin löytyy kaikilta eikä sitä ilman edes pärjää, jos esimerkiksi hakee työtä.
Pitkittäisten seurantatutkimusten mukaan jopa puolet suomalaisista kokee köyhyyttä jossain vaiheessa elämää , yleensä parikymppisenä opiskeluaikana.
"Karkeasti ottaen Suomessa noin kolmannes köyhyysjakson kokeneista voidaan katsoa olevan tilapäisköyhiä, kolmanneksen toistuvaisköyhiä ja kolmanneksen pitkäaikaisköyhiä. Pitkäaikaisköyhyys on yleisempää iäkkäillä ja yksinasuville. Tilapäisköyhyys on yleisempää nuorilla ja lapsiperheillä", Pasi Moisio kertoo.
Huolestuttavinta köyhyystutkimusten tuloksissa on nuorten köyhtyminen. Nuoret ja yksinasuvat ovat köyhyystilastoissa yliedustettuna väestömääräänsä nähden, mikä kuvastaa työelämän repaleisuutta laman jälkeen. Kaikista suhteellisen köyhyysrajan alapuolella olevista peräti 40 prosenttia on yksinasuvia.
Myös lapsiperheiden köyhyysriskin kasvu liittyy nuorten vaikeuksiin kiinnittyä työmarkkinoille.
Köyhyyden kestolla on merkitystä siihen, miten se koetaan. Tilapäinen köyhyys tarkoittaa lähinnä hankintojen lykkäämistä. Köyhyyden pitkittyessä ongelmat kasaantuvat. Todennäköisyys köyhyydestä poispääsemiseksi laskee. Kymmenen viime vuoden aikana Suomessa on käynyt juuri näin.
Lähde: Erikoistutkija Pasi Moision artikkeli "Suhteellinen köyhyys Suomessa", joka ilmestyy seuraavassa Yhteiskuntapolitiikka-lehden numerossa.
Sivulla olevat lainaukset ovat keskustelusta, jota käydään Kalevan verkkosivuilla.
