Pelko leimaa tuoreen tutkimuksen mukaan monella tapaa kouluyhteisöä, jossa esiintyy kiusaamista. Lähtökohtana on useimmiten kiusaajan oma pelko asemastaan yhteisössä. Muut oppilaat pelkäävät tulevansa myös kiusatuiksi, jos puuttuvat tilanteisiin.
Filosofian maisteri Päivi Hamarus tutki kasvatustieteen väitöskirjassaan koulukiusaamista ilmiönä, sen syntymistä ja säilymistä yhteisössä. Tutkimusaineisto koostui yläluokkien tukioppilaiden kirjoituksista, jotka käsittelivät kiusaamista. Väitöskirja tarkastettiin lauantaina Jyväskylän yliopistossa.
Hamarus toivoo, että kiusaamisen dynamiikan ymmärtäminen auttaa kouluja havainnoimaan kiusaamista ja kehittämään uusia tapoja puuttua siihen.
Kiusaaminen perustuu Hamaruksen mukaan usein siihen, että kiusaaja tavoittelee valta-asemaa yhteisössä. Se alkaa jonkun oppilaan nimeämisestä erilaiseksi. Kiusatulle luodaan maine, joka tarttuu ja leviää. Kiusaaminen jakaa yhteisön meihin ja heihin.
Kiusaaminen aiheuttaa lisää pelkoa. Muut oppilaat myötäilevät kiusaamisella tuotettuja arvostuksia. Vastustaminen merkitsisi riskiä joutua itse kiusatuksi. Näin kiusaaminen yhteisöllistää ja yhtenäistää pelon avulla.
Kiusatulle tuotetaan alempi asema kertomalla hänestä tarinoita. Hauskanpito ja erilaiset rituaalit kuten alistaminen, inhoaminen, eristämisen ja vaientaminen tuottavat kiusatulle toiseuden. Hamarus näkee prosessissa yhtymäkohtia rasismiin.
Kiusaamiseen puuttuminen on vaikeaa, sillä esimerkiksi tervehdyksen äänensävy voi merkitä kiusaamista, vaikka opettaja saattaa tulkita sen ystävyydeksi.
Tärkeää Hamaruksen mukaan on turvata oppilaiden väliset sosiaaliset suhteet, eräänlainen sosiaalinen turvallisuus.