oulu Oma koira ei ole oulunsalolaiselle Valtteri Rantalalle, 7, enää vain haave, vaan sovittu juttu. Kunhan terveys on parempi ja perheen omakotitalo pystyssä, saa Valtteri juoksennella takapihalla ruosteenpunaisen irlanninsetterin kanssa.
Kaleva kertoi vajaa vuosi sitten kroonista myeloista leukemiaa sairastavasta Valtteri Rantalasta, joka odotti sopivaa luuydinluovuttajaa.
Täysin sopivaa luovuttajaa ei pojan hankalasta kudostyypistä johtuen löytynyt, joten 3-vuotias Vertti Rantala lahjoitti veljelleen neljä desilitraa luuydinnestettä. "Kaikki on mennyt tosi hyvin ja Valtteri voi hyvin", äiti Arja Rantala kiittelee.
Siirron jälkeen pikkuveli oli kipeä pari päivää, mutta särkylääke auttoi selkäkipuun. Myös Vertti Rantalan hemoglobiini laski, joten hän sai yhden yksikön punasoluja. Kotona Oulunsalossa Vertti Rantala kävi vielä hemo-globiinin tarkistuksessa terveyskeskuksessa.
Viisilapsisessa Rantalan perheessä yhteiselämää on syksyn aikana vietetty nettikameran välityksellä. Valtteri Rantalalle tehtiin luuydinsiirto syyskuun alussa Helsingissä, joten äiti ja poika viettivät paikkakunnalla seitsemän viikkoa.
"Helsingissä ollessamme mieheni Tapanin äiti hoiti lapsia syyskuun ajan. Helsingissä tarvittiin aluksi meitä molempia, koska Verttikin oli siellä noin viikon ajan. Mummojen ja pappojen apu on ollut todella tärkeää", äiti kiittää.
Toissa viikolla Valtteri Rantala oli äitinsä kanssa Oulun yliopistollisessa sairaalassa, sillä menossa on luuydinsiirtoon kuuluva käänteishyljintävaihe.
"Vertin solut kapinoivat ensin vastaan, mutta huomasivat sitten, että täällä on ihan hyvä olla. Samalla ne tuhoavat loputkin elossa olevat Vallun luuytimen solut", äiti kuvailee.
Vaikka Valtteri Rantala voi ihottumaa ja pientä lämpöä lukuunottamatta fyysisesti hyvin, tekee käänteishyljintävaiheen lääkitys muuten iloisen ja reippaan pojan ärtyisäksi. Ruoka ei tahdo maistua, mutta onneksi viikonlopuksi päästään jo kotiin.
Valtteri Rantalan luuydinsiirtoa jouduttiin odottamaan maaliskuusta asti, koska kroonisessa vaiheessa olevan potilaan edelle menivät akuutimmat tapaukset. Odottaminen oli Arja Rantalan mukaan rankkaa.
"Tyydyimme siihen, että siirto voidaan tehdä jossain vaiheessa".
Kesä oli perheelle mukavaa aikaa, ja Valtterikin pääsi nauttimaan kesäpuuhista isosisko Venlan sekä pikkuveljien Joosen, Vertin ja Eliaksen kanssa.
"Kesän ajaksi Valtterin CVK eli solisluun lähellä oleva keskuslaskimokatetri otettiin pois, jotta hän pääsi uimaan ja saunaan", äiti kertoo.
Valtteri Rantala on opiskellut ensimmäisen luokan asioita kotona oman luokanopettajan sekä Helsingissä sairaalaopettajan kanssa. Kouluun hän voi päästä jo ensi keväänä.
"Siirron jälkeen on odotettava noin puoli vuotta ennen menoa kouluun tai tarhaan muiden lasten joukkoon. Ulkona saa kyllä touhuta, kun käyttää järkeä".
Arja Rantala toimii poikansa omaishoitajana. Suomalaisessa omaishoidontuessa on hänen mielestään paljon parantamisen varaa.
"Asuinpaikka vaikuttaa tuen määrään, joten omaishoitajat ovat eriarvoisessa asemassa. Minulle ei myöskään makseta omaishoidontukea siltä ajalta, kun Valtteri on sairaalahoidossa. Sehän ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Valtteri tarvitsisi minua", Rantala ihmettelee.
Vähäisten resurssien takia hoitajia ei ole tarpeeksi, ja Rantalan mukaan vanhemmat ovatkin todella väsyneitä. Väsymyksestä huolimatta Rantalan perheen tulevaisuus näyttää valoisalta.
"Käymme kontrolleissa sekä Oysissa että Helsingissä. Siellä tarkkaillaan luuytimen toimintaa ja pidetään pojasta huolta. Paraneminen on alkanut".
Rantalat saivat vastikään ilouutisia Helsingistä. Valtteri Rantalan luuytimessä kasvaa nyt vain Vertin eli luovuttajan terveitä soluja.