Millaiset jäljet aika meihin jättää, millaiset jäljet kukin meistä, omalta pieneltä osaltaan, jättää aikaansa? Näin kysyy Savonlinnan oopperajuhlien ensi kesän uutuusooppera Isän tyttö.
Olli Kortekankaan säveltämä ja yhdessä Suomen kansallisteatterin dramaturgin Michael Baranin kanssa kirjoittama Isän tyttö saa kantaesityksensä 7. heinäkuuta Olavinlinnassa.
Ooppera juhlistaa satavuotiasta eduskuntaa ja Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlavuotta. Myös Savonlinnan oopperajuhlat viettää tasavuotissyntymäpäivää, sillä tapahtuman uudelleen perustamisesta tulee kuluneeksi 40 vuotta ensi kesänä.
Isän tyttö on Savonlinnan oopperajuhlien ja eduskunnan yhteistilaus. Tilaajien ainoa toive oli, että oopperan tarina liittyy itsenäisen Suomen historiaan.
Olli Kortekankaan ehto puolestaan oli, että hän saa itse myös kirjoittaa libreton. Ammattikirjoittajan kanssa tosin. Säveltäjä oli nähnyt Baranin töitä Suomen kansallisteatterissa ja pitänyt niistä.
- Aloitimme kirjoittamisen Michaelin kanssa syksyllä 2004. Haarukoimme kirjallisuutta, josko sieltä olisi löytynyt sopiva pohja, mutta mikään ei kolahtanut, joten kirjoitimme tarinan itse alusta asti, Kortekangas kertoo.
Ooppera peilaa suomalaisen yhteiskunnan muutoksia toisen maailmansodan jälkeen yhden perheen näkökulmasta. Se on kertomus suomalaisuudesta jälkiteollisena aikana. Ooppera käsittelee sitä, miten arvot ovat muuttuneet yhteiskunnan kehittyessä.
Isän tytön tapahtumat sijoittuvat muutamaan päivään kesällä 1997 ja takautumien kautta myös joihinkin muihin 1900-luvun jälkipuoliskon vuosiin vuodesta 1956 alkaen. Epilogi puolestaan tuo tarinan aina kesään 2007.
Sukutarinan keskiössä on kolme eri sukupolven naista: suuriin ikäluokkiin kuuluva Anna, Annan äiti Siiri ja tytär Vera. Ooppera kertoo näiden kolmen naisen valinnoista, saavutuksista ja menetyksistä. Annan isä Urho on kaatunut sodassa. Tyttö ei koskaan häntä tavannut, mutta olisi kovasti halunnut.
- Ooppera on parhaimmillaan silloin, kun se kertoo tarinan pienen ihmisen suurten tunteiden kautta. Silloin se voi saavuttaa jotain yleistäkin, Kortekangas sanoo.
Nykypäivän oopperayleisölle suunnattu
Elokuvan ystäväksi tiedetyn säveltäjän mukaan oopperan rakenteessa on paljon elokuvallista ilmaisua. Takautumien avulla tarinaa kuoritaan kuin sipulia.
Musiikillisesti säveltäjä pyrkii vetoamaan nykypäivän oopperayleisöön.
- Oopperan musiikki liikkuu tyylillisesti monilla alueilla. Tarinassa kuljetaan eri aikakausissa, joita erilaiset musiikin luonnehtivat. Teos sisältää kuorokohtauksia, aarioita ja ensemblelaulua, Kortekangas lupaa.
Päärooleissa laulavat oopperajuhlien vuoden taiteilija 2007 Monica Groop, Tommi Hakala, Päivi Nisula ja Juha Kotilainen. Oopperan johtaa Markus Lehtinen.
Teoksen ohjaavat Michael Baran ja Anna Kelo. Erikoiseen kahden ohjaajan ratkaisuun päätyi vielä ensi kesän oopperajuhlien taiteellisena johtajana työskentelevä Raimo Sirkiä.
Sirkiä uskoo, että pitkän puheteatterikokemuksen omaava Baran ja Kansallisoopperan apulaisohjaajana kymmenen vuotta musiikkidraaman parissa työskennellyt Kelo täydentävät toisiaan ja tuovat raikasta näkemystä uuteen tuotantoon.
Lavastuksesta ja valaistuksen suunnittelusta vastaa Mikki Kunttu.
Savonlinnan oopperajuhlien johtaja Jan Hultin ja Sirkiä valitsivat Kortekankaan uutuusoopperan säveltäjäksi vakuuttavan näytön perusteella. Kortekankaan ooppera Marian rakkaus sai kantaesityksensä Savonlinnassa 2000 kolmen säveltäjän Aika ja uni -trilogiassa. Silloinkin pääroolin lauloi Monica Groop.