-Lii-sää lik-saa! Lii-sää lik-saa! Rytmikäs huuto alkoi kuulua jo monen korttelin päässä, kun lähestyimme muiden toimittajien ja valokuvaajien kanssa Helsingin keskustaa.
Kämpin kulmilla aloimme erottaa lisää sanoja: - Optioille arvoa! Kupongeille korkoa! Osingoille onnea!
Uutisvinkin antajat olivat olleet oikeassa. Mielenosoitus siellä oli menossa. Paikka alkoi tarkentua arvopaperipörssin eteen.
Ensimmäiseen barrikadiin törmäsimme Aleksanterinkadun puolivälissä. Muutamasta Lamborghinista ja Ferrarista kyhätyn katuesteen päällä heiluttivat punaista lippua kahdet veljekset, Rytsölät ja Uotit. Näyttivät keskisormea meille, median edustajille, vaikka eiväthän heidän murheensa varsinaisesti meidän syytämme olleet.
Pääsimme kiertotietä barrikadin ohitse ja jatkoimme määrätietoisesti kohti vallankumouksen ydintä, pörssiaukioita. Matkan varrella panimme merkille kokonaisen lauman rääsyläisiä, yritysjohtajia ja ex-miljonäärejä, jotka puivat nyrkkiä maailmalle tai istua nyhjöttivät apaattisina jalkakäytävillä. Lemminkäisen Penttejä ja muutamia Hissi-Herlineitä siellä näytti olevan, Serlachiuksia harvakseltaan, jokunen Julin ja Wasastjerna, Ehrnrootheja tietysti enemmältikin ja Nokian pomoja mustanaan. Taisipa mukana olla myös Oulun poikia, Lesosta, Terentjeffiä ja Hulkkoja ainakin.
Kun kaarsimme kulman takaa pörssiaukiolle, pysähdyimme hämmästyneinä. Pörssin portailla otti stemmoja omituinen trio, Jorma Ollila, Aatos Erkko ja Björn Wahlroos, jolta mielenosoitus sujui 1970-luvun taistolaisrutiinilla. " sorron yöstä nouskaa " kaikui niin että pörssin vankat kiviseinät notkuivat.
Onnistuin pääsemään huutoetäisyydelle Jorma Ollilasta, jolta tiedustelin, mistä oikein on kysymys.
- Että mistäkö on kysymys!? Luulisi sen nyt toimittajankin näkevän, j-lauta. Millä tässä enää elää, kele, kun tuloista viedään seittemänkymmentäkaheksan prosenttia, tana. Ja samaan aikaan duunarit, vetti, vetävät palkankorotuksia ja maksalaatikko kallistuu. Mulle tuli viime vuonna vielä yli 16 miljoonaa ja nyt hätärääppösesti kolme ja puoli. Aattelepa ..ttu omalle kohallesi!
Laskin nopeasti päässäni ja aattelin omalle kohalleni: pakko myöntää, että jos palkastani katoaisi yli 12 miljoonaa euroa, eipä siitä paljon jäisi perittävää.
Aloin ymmärtää mielenosoituksen sanoman, varsinkin kun Ollila täydensi: - Täällä on joka jätkä melkein samassa tilanteessa.
- rsettä penkkiin! huikkasi Aatos Erkko väliin ja sai aikaan uuden rytmikkään huutoaallon.
Enää en ihmetellyt. Täällä olivat paikalla Suomen viimeiset miljonäärit, joiden joukot olivat pahasti harventuneet, kun siirryttiin markoista euroon ja vielä lisää, kun optiot pettivät.
- Te siis olette lakossa? uskalsin päätellä. - Mutta ketä vastaan ja miten se käytännössä tapahtuu?
- Tietysti markkinavoimia vastaan, selitti Ollila. - Me kieltäydytään tienaamasta yli miljoonaa euroa. Jos raja alkaa lähestyä, lopetetaan työt. Ylimääräiset lahjoitetaan Afrikkaan.
Se kuulosti järkevältä. -..rsettä penkkiin, inahdin minäkin solidaarisuuden vuoksi, ja heti tuli melkein miljonäärin olo.