Kansanedustaja Heidi Hautala vaatii lakialoitteessaan vaalirahoituksen seurannan tiukentamista. Hän perää äänestäjien oikeutta tietää kaikki mahdolliset rahakytkennät.
Hautala on oikealla asialla. Etenkin kunnallisvaaleissa vaadittava 1 700 euron ilmoitusvelvollisuuden alaraja yksittäisestä avustuksesta on aivan liian suuri. Siksi viime kunnallisvaalien selvityksissä ei nimiä juuri näy. Lisäksi rahoitusta voidaan kierrättää tarvittaessa välikäsien kautta.
Laki on torso myös siinä, että mitään sakkoa tai muuta pakotetta ei napsahda, jos ilmoitus sattuu unohtumaan.
Nykyinen tapa tyydyttää kunnallisvaaleissa vain ihmisten uteliaisuutta kuten jutut missin ylipainosta tai Jasmin Mäntylän kulloisestakin seurustelun asteesta. Kuka polttaa paljon rahaa, selviää kyllä vaikka vilkaisemalla mainoksia.
Lain tarkoitus on paljastaa ehdokkaiden kytkennät sidosryhmiin. Näin ei vain käy.
Haluan tietää, mitä ehdokasta pankkini, vakuutusyhtiöni tai asioimani kauppaketju haluaa tukea. Sama koskee myös ay-liikettä tai työnantajajärjestöjä. Siksi tietojen saanti on vaikeaa. Politiikka on arkaa leikkiä ja voi karkottaa asiakkaita. Mielenkiintoisia olisivat myös tiedot toisinpäin. Eikö pankkini tue ketään?
Kalevan kysely muutamille oululaisvaltuutetuille paljasti, että uudet päättäjät antavat tietoja kokonaispotista, mutta suut menevät suppuun heti, kun sponsoreille pitäisi antaa nimi.
Vaalirahoituksen pelottavimpia yhdistelmiä ovat rakennusfirmat ja kaupan keskusliikkeet. Niitä kiinnostavat ennen kaikkea kaavoitus ja tontit. Myös vakuutusyhtiöillä ja pankeilla voi olla selkeitä intressejä kaupunkien ja kuntien vakuutuksiin, rahaliikenteeseen ja rakentamiseen.
Urheiluseurat ovat hyvin kiinnostuneita liikuntarakentamisesta ja siitä, mitä maksaa seura ja mitä kunta.
Jopa jotkut kunnat avustivat muutama vaali sitten eduskuntaehdokastaan. Mitä siitä ajattelivat toisten puolueiden kannattajat?
Tiukoilla rajoituksilla on myös toinen puoli. Julkisuus sulkee rahahanoja. Mutta minkä arvoista on salakähmäinen toiminta äänestäjien selän takana? Entä tuki, josta kumpikaan osapuoli ei halua puhua halaistua sanaa? On muistettava, että tuen saaja käyttää läpi päästessään julkista valtaa ja meiltä kerättyjä verorahoja.
Suomessa ollaan aivan liian laiskoja ilmoittamaan myös muista kuin rahakytköksistä.
Suoranaista korruptiota on maassamme vähän, mutta eriasteisia henkisiä siteitä ja hyvää veljeyttä sitäkin enemmän.
Vaalirahoitus on häpeäpilkku Suomessa. Transparency International-järjestön selvitysten mukaan Suomen vaalirahoituksen avoimuus on samanlaista kuin Moldovassa tai Valko-Venäjällä.
On sääli, että Hautalan ehdotus ei ole saanut kannatusta. Torsoa lakia on syytä tutkia joka puolelta. Miten salat löytyvät muualla?
Kytkökset eivät kuitenkaan löydy pelkästään lakia tiukentamalla, koska aina keksitään tapoja niiden kiertämiseen. Tukea voidaan antaa myös muuten kuin vaaliapuna.
Ennen kaikkea tarvitaan muutoksia ajattelutavoissa ja asenteissa. Mutta myös lain tiukentaminen on yksi tapa parantaa asiaa.